info@tohtorille.fi
Tietokonetomografia on kuvantamistutkimus, joka hyödyntää röntgensäteitä. Kuvauskohde voidaan valita miltä tahansa kehon alueelta. Tietokonetomografiasta käytetään myös nimiä TT-kuvaus, viipalekuvaus ja tietokonekerroskuvaus.
Tietokonetomografialla voidaan ottaa kuvia pään, kaulan, vartalon ja raajojen alueelta. Käytännössä siis minkä tahansa kehon alueen kuvaus onnistuu. Kuvista voidaan erottaa muun muassa rasva, luu, ilma, sisäelimet ja verisuonet.
TT-kuvauksella voidaan selvittää muun muassa nivelten oireita ja vammoja, neurologisia oireita, selkävaivoja ja tapaturmia. Tietokonetomografiaa käytetään myös syöpäkasvainten kuvantamiseen. Mahdollista on niin ikään kuvata sydämen pinnan sepelvaltimot, niiden ahtaumien löytämiseksi.
Tietokonetomografia perustuu röntgensäteisiin. Potilas on kuvauksen aikana rengasmaisen kuvauslaitteen keskellä. Kuvaustelineen kehää kiertää röntgenputki ja vastakkaisella puolella kehällä liikkuva säteilynilmaisin. Putkesta lähtevät röntgensäteet kulkevat kuvauskohteen läpi ja osuvat säteilynilmaisimeen. Putken ja ilmaisimen kiertäessä kohdetta saadaan kerroskuva useasta eri tasosta.
Tietokone muodostaa yhden kuvan jokaista potilaan ympäri tehtyä kierrosta kohti. Yksi kuva on aina poikkileikkaus kuvattavasta kohdasta ja vierekkäisiä kuvia tarkastelemalla voidaan saada kolmiulotteiden käsitys kuvattavasta alueesta. Nykyään laitteissa voi olla useita vierekkäisiä ilmaisimia, jotka mittaavat röntgensäteilyn samaan aikaan. Näillä laitteilla tietokoneella saadaan luotua kolmiulotteinen kuva.
TT-kuvauksessa apuna voidaan käyttää tarvittaessa varjoainetta. Varjoaine voidaan laittaa kanyylin kautta kyynärtaipeen laskimoon, jolloin verisuonet saadaan hyvin näkyviin kuvissa. Suun kautta voidaan nauttia suolistovarjoaine, joka auttaa suoliston erottumisessa. Varjoaine poistuu elimistöstä virtsan mukana.
Kuvausaika tietokonetomografiassa on lyhyt, vain joitain minuutteja, yksittäinen kuvaussarja vain 5-15 sekuntia. Kokonaisuudessaan tutkimus valmisteluineen vie noin 20-30 minuuttia. Tutkimus ei aiheuta kipuja, ja tutkimuslaite on molemmista päistä avoin, joten kuvaus ei tunnu ahdistavalta.
Tietokonetomografian merkittävä etu on, että se pystyy erottamaan tiheydeltään vain vähän toisistaan poikkeavat kudokset toisistaan. Erilaiset kudostiheydet näkyvät kuvissa eri sävyisinä alueina. Tämä mahdollistaa esimerkiksi kasvainten havaitsemisen elimistä.
Poikkileikkauskuvia saadaan otettua jopa alle senttimetrin välein. Rinnakkaisista kuvista saadaan siten selville elinten tai muutosten suhde ja sijainti toisiinsa nähden.
TT-kuvauksen ongelma on, että kuvauskohteen tulee olla täysin liikkumatta, jotta saadaan tarkka kuva. Pieninkin liike tekee kuvasta epäselvän. Myös kehossa olevat metallit, esimerkiksi paikka hampaassa, aiheuttavat ongelmia. Metallin välittömässä ympäristössä olevat alueet näkyvät kuvissa huonosti.
Viipalekuvauksessa otetaan useita röntgenkuvia, jolloin altistuminen röntgensäteille on tavallista, yksittäistä röntgenkuvaa suurempi. Nykyiset kuvauslaitteet ovat kuitenkin niin nopeita, että sädetyksen kokonaisaika jää joka tapauksessa pieneksi. Järkevästä tietokonetomografian käytöstä ei ole osoitettu olevan merkittävää haittaa.
Tietokonetomografiaa ei suositella raskauden aikana. Varjoaineallergia voi myös estää kuvauksen.