info@tohtorille.fi
Kivessyöpä on melko harvinainen sairaus, mutta silti nuorten miesten yleisin syöpä. Kivessyöpien määrä on ollut kasvussa, mutta onneksi syövän ennuste on hyvä.
Syytä kivessyövän syntyyn ei tunneta. Jotain riskitekijöitä kuitenkin on tiedossa. Laskeutumaton kives kymmenkertaistaa sairastumisriskin ja noin kymmenesosa syövistä kehittyykin kivekseen, joka ei ole laskeutunut.
Perinnöllisillä tekijöillä on ilmeiseisti myös merkitystä syövän synnyssä. Lähisukulaisen syöpä lisää riskiä, joten esimerkiksi sairastuneen isällä tai veljellä on voinut olla kivessyöpä.
Suomessa todetaan vuosittain noin 170 uutta kivessyöpää. Kivessyövät luokitellaan kahteen ryhmään seminoomiin ja ei-seminoomiin. Seminoomia esiintyy yleisimmin 30–34 -vuotiailla ja ei-seminoomia 25–29 -vuotiailla. Yleensä kivessyöpä on vain toisessa kiveksessä.
Tavallisimpia kivessyövän oireita ovat kyhmy kiveksessä, toisen kiveksen suureneminen, kipu tai kiveksen muuttuminen kovaksi. Miesten tulisi tutkia säännöllisesti kiveksensä ja kaikki muutokset tulee tutkituttaa lääkärillä. Erityisesti miesten, joiden lähisukulaisilla on ollut kivessyöpä tai, joilta on hoidettu laskeutumaton kives, tulee kiinnittää huomiota kivesten muutosten seurantaan.
Levinnyt tai etäpesäkkeitä lähettänyt syöpä voi oireilla muutenkin kuin paikallisesti. Levinneen kivessyövän oireita voivat olla selkä- ja vatsakivut, yskä, veriyskä ja hengenahdistus. Joskus oire on rintojen kasvu eli gynekomastia.
Kivessyöpä leviää ensimmäisenä imusuonia pitkin paikallisiin sekä vatsan takaseinän imusolmukkeisiin. Joskus syöpä voi levitä myös keuhkojen välisen alueen ja soliskuopan rauhasiin. Verenkierron mukana kivessyöpä leviää ensimmäisenä keuhkoihin ja myöhemmin esimerkiksi maksaan, luustoon ja aivoihin.
Kivessyövän tutkimuksissa ensimmäisenä kivestä tunnustellaan. Kasvain tuntuu yleensä kovana tai kumimaisena kiveksessä. Kivekset myös tutkitaan aina ultraäänellä, jolloin selviää, onko kasvain kiveksen sisä- vai ulkopuolella.
Kivessyövän tutkimuksissa voidaan hyödyntää myös merkkiaineita alfafetoproteiini (AFP, koriongonadotropiini (h-CG-beeta) sekä laktaattidehydrogenaasi (LD). Merkkiaineista on hyötyä kasvaimen toteamisessa, sen luokittelussa, ennusteen teossa sekä jälkiseurannassa. Kivessyövän levinneisyyttä tutkitaan myös monin kuvantamistutkimuksin.
Lopullinen diagnoosi tapahtuu aina leikkauksessa. Kives sekä kasvain poistetaan ja kasvaimen diagnoosi ja tyyppi voidaan varmistaa. Epäselvissä tapauksissa voidaan tehdä myös tutkimusleikkaus, jos kasvain kuitenkin todetaan pahanlaatuiseksi, poistetaan kives ja kasvain samalla. Kasvaimen tutkii poiston jälkeen patologi.
Potilaalle voidaan kiveksen ja kasvaimen poiston yhteydessä tai jälkikäteen asettaa proteesi. Proteesi asetetaan kivespussiin potilaan sitä toivoessa.
Leikkaus on aina kivessyövän ensisijainen hoito. Kives poistetaan nivusviillon kautta. Tavallisesti toisen kiveksen poisto ei vaikuta miehen seksuaalisuuteen eikä hedelmällisyyteen, sillä jäljelle jäänyt kives hoitaa testosteronin ja siittiöiden tuotannon. Kivessyöpään sairastuminen saattaa kuitenkin joskus heikentää siittiöiden tuontantoa. Paikallisen kivessyövän leikkauksen jälkeen yleensä hoitona on vain seuranta, joskus käytetään myös lääkehoitoja. Hoidot valitaan tapauskohtaisesti.
Levinneiden kivessyöpien hoidossa käytetään leikkauksen lisäksi solunsalpaajia ja sädehoitoa. Sädehoitoa käytetään vain seminoomien hoitoon, tavallisesti silloin kuin syöpä on levinnyt vatsaontelon takaseinän imusolmukkeisiin. Sädehoidon tavallisimmat haittavaikutukset ovat pahoinvointi ja ripuli. Sädehoito myös lisää riskiä sairastua myöhemmin uuteen syöpään hoitoalueella. Seminoomien hoitoon voidaan käyttää myös solunsalpaajia.
Levinneitä ei-seminoomia hoidetaan leikkauksen lisäksi solunsalpaajilla, sädehoitoa ei käytetä. Tarvittaessa solunsalpaajien yhdistelmää vaihdetaan. Jos solunsalpaajahoidon jälkeen vatsaontelon takaseinän imusolmukkeissa on vielä jäännöskasvainta, poistetaan imusolmukkeet.
Solunsalpaajat aiheuttavat sivuvaikutuksina pahoinvointia ja hiustenlähtöä. Hoidot myös altistavat tulehduksille sekä sydän- ja verisuonitaudeille. Levinneen ei-seminooman hoitoon käytetään aina BEP-solunsalpaajahoitoa, joka voi aiheuttaa neurologisia oireita, esimerkiksi puutumisoireita ja kuulon heikentymistä.
Ennen solunsalpaaja- tai sädehoitoa on hyvä ottaa talteen siittiöitä, jos mies mahdollisesti haluaa vielä lapsia. Hoidot voivat vaikuttaa miehen hedelmällisyyteen.
Kivessyövän ennuste on hyvä. Yli 90 % sairastuneista on elossa viiden vuoden jälkeen. Ehkäisykeinoja syöpään ei juurikaan tunneta. Aikainen leikkaus laskeutumattoman kiveksen hoitona saattaa pienentää riskiä sairastua kivessyöpään. Tärkeintä on tiedottaa asiasta, jotta miehet osaavat tarkkailla kiveksiään ja hakeutua hoitoon aina, jos kiveksissä on muutoksia. Myös lievän vamman aiheuttama turvotus kiveksessä tulee aina tutkia lääkärin vastaanotolla.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00629 https://www.kaikkisyovasta.fi/tietoa-syovasta/syopataudit/kivessyopa/