info@tohtorille.fi
Mahahaavalla tarkoitetaan mahalaukun limakalvon haavaumaa. Haavauma syntyy mahanesteen suolahapon ja pepsiinin vaikutuksesta, kun limakalvon kyky ylläpitää suojavaikutusta järkkyy. Mahahaavasta käytetään myös nimitystä peptinen ulkustauti.
Mahalaukun limakalvon haavauma, ulkus, syntyy limakalvon suojavaikutuksen järkkyessä, jolloin mahanesteen suolahappo ja pepsiini pääsevät syövyttämään limakalvoa. Mahahaavan lievempi muoto on mahalaukun limakalvon eroosio, jota on kutsuttu mahatulehdukseksi (gastriitti) sekä mahakatarriksi. Mahahaava voi syntyä myös ohutsuolen yläosaan, eli pohjukaissuolen puolelle.
Mahatulehduksen tai mahahaavan yleisin syy on helikobakteerin aiheuttama tulehdus mahalaukun limakalvolla. Helikobakteeria kantavista arviolta noin puolelle kehittyy limakalvon eroosiota ja noin joka kymmenennelle mahahaava.
Helikobakteerin jälkeen yleisin syy mahahaavan syntyyn ovat tulehduskipulääkkeet. Tulehduskipulääkkeet heikentävät mahan limakalvon suojausmekanismejä. Lisäksi mahahaavan voi aiheuttaa mahasyöpä. Pohjukaissuolen puolelle tuleva mahahaava ei kuitenkaan juuri koskaan ole mahasyövän aiheuttama.
Tupakointi lisää mahahaavan riskiä. Sen sijaan ruokavaliolla ei tiettävästi ole merkittävää vaikutusta.
Mahahaavan oireet voivat olla epämääräisiä ja muistuttavat muiden ruoansulatusvaivojen oireita. Joskus mahahaava voi olla myös täysin oireeton tai oireet voivat olla hyvin lieviä.
Tyypillisin mahahaavan oire on kipu ylävatsan keskiosissa. Kipu voi tuntua tylpältä, jäytävältä tai polttavalta, ja joskus kipu säteilee selkään tai hartioihin. Tyypillistä mahahaavalle on varsinkin öisin, mahan tyhjänä ollessa, ilmenevä kipu. Syöminen usein helpottaa oiretta. Joskus mahahaavan oireena on oksentaminen.
Mahahaava voi aiheuttaa myös verenvuotoa. Verta voi tulla oksennuksen mukana tai veri voi värjätä ulosteet tummiksi, tervamaisiksi. Verinen oksennus tai uloste on syy hakeutua välittömästi lääkärin hoitoon.
Vakava, mutta onneksi harvinainen, oire on myös kova, äkillinen kipu ylävatsassa. Kipu voimistuu nopeasti ja on jatkuvaa. Tämä voi olla merkki mahalaukun tai pohjukaissuolen puhkeamisesta. Hoitoon on jälleen hakeuduttava heti.
Sekä mahatulehdus että mahahaava todetaan aina mahalaukun tähystyksessä (gastroskopia). Tähystyksessä limakalvon haavauma voidaan nähdä, mutta samalla otetaan aina myös koepala, josta voidaan todeta mahatulehdus. Mahahaavaan voi olla myös piiloutunut mahasyöpä, joka niin ikään voidaan selvittää koepalasta.
Helikobakteerin esiintyminen voidaan tutkia joko tähystyksen yhteydessä pikatestillä tai koepalasta. Helikobakteeria esiintyy 60–70 % mahahaavapotilaista ja jopa 90 % pohjukaissuolen puolen haavaumasta kärsivistä.
Mahahaavan hoitoon ei missään nimessä tule käyttää tulehduskipulääkkeitä. Esimerkiksi tavalliset särkylääkkeet ibuprofeeni, ketoprofeeni, naprokseeni ja diklofenaakki ovat tulehduskipulääkkeitä. Kipuun voi käyttää sen sijaan parasetamolia. Tupakointi on ehdottomasti lopetettava.
Mikäli mahalaukusta löydetään helikobakteeri, hoitoon kuuluu helikobakteerin häätö. Häätö tapahtuu kahden antibiootin voimin, ja lisäksi annetaan lääkitys, joka estää mahahapon eritystä. Mahahapon erityksen salpaajaa käytetään vielä bakteerin häätöhoidon jälkeen useita viikkoja. 90 % mahahaavoista paranee lääkehoidolla.
Verta vuotava mahahaava yritetään tyrehdyttää tähystyksessä. Jos verenvuotoa ei saada loppumaan, tai mahahaava on puhjennut, joudutaan tekemään leikkaus, jossa haava suljetaan. Leikkaushoito tarvitaan myös niissä harvinaisissa tapauksissa, joissa lääkehoito ei ole parantanut sitkeää mahahaavaa.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00043 http://www.terve.fi/stub-2277712