info@tohtorille.fi
Parkinsonin tauti on liikehäiriöitä aiheuttava, etenevä neurologinen sairaus. Tavallisimmin Parkinsonin tautiin sairastutaan 50–70 vuoden iässä, ja miehet sairastuvat hieman useammin kuin naiset.
Parkinsonin tauti on hitaasti etenevä neurologinen sairaus, jossa keskiaivojen mustatumakkeen solut vähitellen tuhoutuvat. Mustatumakkeen solujen tuhoutuminen kuuluu normaaliin vanhenemiseen, mutta Parkinsonin taudissa solut alkavat tuntemattomasta syystä tuhoutua aiemmin ja tavallista nopeammin.
Mustatumake kuuluu aivojen liikkeidensäätelyjärjestelmään. Mustatumakkeen solujen tuhoutuminen johtaa hermovälittäjäaine dopamiinin puutokseen ja tahdonalaisia liikkeitä säätelevien hermoratojen vaurioitumiseen.
Parkinsonin tauti on melko yleinen sairaus. Suomessa Parkinson potilaita on noin 16 000 (2015). Noin viidenneksellä sairastuneista on Parkinsonin tautia sairastavia sukulaisia, mutta tauti on hyvin harvoin varsinaisesti periytyvä.
Parkinsonin taudin kolme tyypillistä pääoiretta ovat lepovapina, lihasjäykkyys ja liikkeiden hidastuminen. Oireet alkavat hitaasti, jopa vuosien kuluessa, joten varsinaista sairauden alkamisajankohtaa on usein vaikea määrittää. Oireet ilmaantuvat monesti ensin toisen puolen raajoihin ja muuttuvat taudin edetessä molemminpuolisiksi.
Vapina on ensioire noin 70 % sairastuneista. Vapina ilmenee levossa ja usein lievittyy aktiivisen liikkeen aikana. Liikkeiden hidastuminen ilmenee sekä liikkeen alkaessa että sen aikana. Lihasjäykkyys tuntuu esimerkiksi kättä taivuttaessa, vaikka pukiessa takkia päälle. Lihasjäykkyyteen voi liittyä myös lihaskipuja. Lihasten toiminnan hidastuminen voi ilmetä Parkinson potilaalla myös muun muassa käsialan pienentymisenä, kasvojen ilmeettömyytenä ja äänen muutoksena monotoniseksi tai hiljaiseksi.
Taudin edetessä voi ilmetä myös autonomisen hermoston oireita, kuten verenpaineen vaihtelua, hikoilua, ummetusta, tihentynyttä virtsaamisen tarvetta, impotenssia, hajuaistin häiriöitä ja unihäiriöitä. Ihon rasvoittuminen, syljen valuminen, puheen tuoton vaikeudet ja nielemisvaikeudet kuuluvat niin ikään osalla oireisiin. Taudin etenemiseen liittyy joskus myös asennon- ja tasapainonsäätelynjärjestemien rappeutuminen ja siitä johtuva kaatuilu.
Parkinsonin taudin oireita voivat olla myös tunne-elämän häiriöt, kuten tunneherkkyyden lisääntyminen ja masentuneisuus. Muistihäiriöt ja ajatustoiminnan hidastuminenkin ovat mahdollisia.
Eri oireet ja niiden voimakkuus vaihtelevat potilailla yksilöllisesti. Yleensä yhdellä ihmisellä ei esiinny kaikkia oireita. Liikuntakykyyn vaikuttavat oireet ovat vallitsevia.
Parkinsonin tauti todetaan yleensä oireiden perusteella. Verikokeista ja tavallisista kuvantamistutkimuksista ei ole hyötyä kuin korkeintaan pois sulkiessa muita mahdollisia sairauksia. Epätyypillisten oireiden kohdalla voidaan tehdä aivojen isotooppikuvaus, josta pystytään näkemään dopamiinin toiselle puolelle painottunut vähentyminen.
Parkinsonin tautiin ei ole parantavaa hoitoa. Lääkehoidolla voidaan kuitenkin helpottaa taudin oireita. Lääkehoidon lisäksi sekä omatoiminen liikunta että fysioterapia vähentävät sairauden haittoja.
Lääkehoitoa ei välttämättä tarvitse aloittaa heti taudin toteamisen jälkeen, vaan vasta, kun sairaus aiheuttaa selvästi toiminnallista haittaa. Lääkehoito aloitetaan pienellä annostuksella ja haittavaikutusten vuoksi annostus pyritään pitämään pienempänä kuin tehokkain mahdollinen annostus. Haittavaikutuksiin voi kuulua pakkoliikkeet, impulssikontrollihäiriöt (esim. pelihimo ja yliseksuaalisuus) ja harhat. Lääkkeitä on monesti käytössä useita kerralla.
Lääkkeistä tehokkain on dopamiinin esimuoto levodopa, joka pyrkii korvaamaan puuttuvan dopamiinin. Kaikki Parkinson potilaat tarvitsevat levodopaa jossain vaiheessa sairautta. Vaikeissa tapauksissa voidaan vatsapeitteiden läpi asentaa syöttöletku, joka annostelee levodopaa suoraan ohutsuoleen.
Dopamiiniagonisteilla voidaan tehostaa aivojen omaa dopamiinin tuotantoa. Dopamiiniagonistit eivät ole yhtä tehokkaita kuin levodopa, mutta niillä voidaan aloittaa Parkinsonin taudin hoito tai tehostaa levodopan vaikutusta.
Lisäksi käytössä on MAO-B-estäjiä sekä COMT-estäjiä, jotka estävät dopamiinin hajoamista. Näitä lääkkeitä käytetään pääasiassa levodopan lisänä tehostamassa vaikutusta, mutta joitain taudin alkuvaiheessa yksinäänkin.
Lääkehoitojen lisäksi joskus päädytään leikkaushoitoon. Pahimmissa tapauksissa oireita voidaan lievittää leikkauksessa aivoihin asennettavalla sähkölaitteella, joka kiihdyttää aivojen syvien osien toimintaa.
Parkinsonin taudille ei toistaiseksi tunneta ehkäisykeinoja.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00055 https://www.parkinson.fi/parkinsonin-tauti http://www.parkinsoninfo.fi/oireet/potilaalla-on-taerkeae-rooli-oireiden-tunnistamisessa