info@tohtorille.fi
Nuha on tavallinen oire, johon liittyy nenän tukkoisuus ja vuoto. Usein nuhan yhteydessä esiintyy aivastelua ja kurkku voi tuntua limaiselta. Nuhan, eli riniitin, voi aiheuttaa muun muassa allergia tai flunssa.
Nuhan tavallisia aiheuttajia ovat flunssat, eli nuhakuumeet, sekä erilaiset allergiat. Lisäksi nuha voi olla esimerkiksi niin sanottua yliherkkyysnuhaa, joka muistuttaa allergista nuhaa, mutta ilman varsinaista allergiaa.
Nuhakuume nimityksestäkin selviää, että nuha on flunssan tavallinen oire. Flunssan aiheuttavat virukset, yleisimpänä rinovirukset ja koronavirukset.
Allergia on yleinen syy pitkään jatkuvalle nuhalle. Allergista nuhaa aiheuttavat tavallisesti esimerkiksi siitepölyt ja eläinten hilse, kemikaalit harvemmin. Jos allergista nuhaa on vain kesällä on kyseessä todennäköisesti siitepölyallergian aiheuttama heinänuha. Suomessa heinänuhaa aiheuttavat tavallisimmin leppä, koivu, heinäkasvit ja pujo. Vuoden ympäri jatkuvan allergisen nuhan aiheuttaa useimmiten lemmikkieläin. Allergisen reaktion taustalla on virheellisesti toimiva, liian voimakkaasti reagoiva elimistön immuunijärjestelmä.
Nuha voi olla myös allergianuhaa muistuttavaa yliherkkyysnuhaa. Yliherkkyysnuhassa ei voida todeta varsinaista allergiaa. Yliherkkyysnuha voidaan jakaa kahteen päätyyppiin sen mukaan löytyykö nenän limakalvoilta niin sanottuja allergiasoluja vai ei. Lisäksi yliherkkyysnuhaksi lasketaan rasitusnuha. Yliherkkyysnuhan oireita tulee usein ulkoilmassa. Muun muassa lämpötilan vaihtelut, tupakansavu ja erilaiset tuoksut voivat olla ärsyttäviä tekijöitä.
Lisäksi nuhaa voivat aiheuttaa polyypit nenässä tai nenän rakenne, esimerkiksi vino nenän väliseinä. Polyypit ovat hyvänlaatuisia limakalvopullistumia eivätkä muutu pahanlaatuisiksi.
Flunssan sairastavat kaikki silloin tällöin. Allergisesta nuhasta kärsii reilu 20 % väestöstä ja yliherkkyysnuhaa on jopa 30–40 % keski-ikäisistä. Allerginen nuha paranee vajaalla kolmanneksella potilaista iän myötä tai oireet voivat iän mukana lieventyä. Vanhuksilla vaikea allerginen nuha onkin harvinaista.
Flunssan alussa nuha ilmenee usein kirkkaana, vetisenä vuotona ja taudin edetessä nenän eritteet muuttuvat sameammiksi ja paksummiksi. Flunssassa nuhaan liittyy usein muina oireina esimerkiksi kurkkukipu, kuume ja yskä.
Allergisessa nuhassa nenästä vuotaa tavallisesti kirkasta eritettä, nenä tuntuu tukkoiselta ja nenässä sekä sivuonteloissa voi olla täyttymisen tunnetta. Lisäksi allergiseen nuhaan liittyy usein aivastelu. Silmäoireet, silmän sidekalvon tulehdus, ovat myös yleisiä allergisessa nuhassa. Yliherkkyysnuhan oireet ovat samanlaisia kuin allergisen nuhan, mutta silmäoireita esiintyy vähemmän.
Allergisesta nuhasta kärsivillä on usein myös astman oireita. Astmaoireita on melko usein myös niillä yliherkkyysnuhasta kärsivillä, joilla nenän limakalvoilla on allergiasoluja. Vasomotoriseen nuhaan, eli yliherkkyysnuhaan ilman “allergiasoluja”, astma ei liity.
Polyypit voivat olla pieniä ja oireettomia tai hyvinkin suuria. Polyypit aiheuttavat kirkasta nuhaa sekä nenän tukkoisuutta ja usein oireina ovat myös päänsärky ja hajuaistin heikkeneminen.
Flunssan aiheuttama nuha ei yleensä vaadi mitään hoitoa. Pienimmillä lapsilla tukkoista nenään voi helpottaa apteekin keittosuolatipoilla- tai sumutteella. Yli 2 -vuotiaille voidaan käyttää myös nenän limakalvoja supistavia lääketippoja- tai sumutteita, mutta korkeintaan muutaman päivän ajan.
Jatkuvan nuhan syy on hyvä selvittää lääkärissä, jos aiheuttaja ei ole tiedossa. Allergisen nuhan toteaminen perustuu oireisiin, ihopistokokeeseen, verikokeeseen tai joskus nenäaltistuskokeeseen. Lääkäri voi myös esimerkiksi tutkia, onko nenässä polyyppeja.
Allergisen nuhan tavallisin hoito ovat antihistamiinitabletit, joita saa ilman reseptiäkin apteekista. Mikäli antihistamiinitabletit eivät riitä, voidaan nuhan hoitoon käyttää myös kortisoni- tai kromoglikaattisumutteita tai antihistamiinia sumutteena. Siitepölyallergioita hoidetaan joskus siedätyshoidolla, joka kestää useita vuosia.
Yliherkkyysnuhaan antihistamiinit eivät aina auta tarpeeksi. Antihistamiinien lisänä voi kokeilla kortisonisumutetta nenään. Limakalvoa supistavia lääketippoja- tai sumutteita ei pidä käyttää kuin muutama päivä kerrallaan.
Polyyppeja hoidetaan joko kortisonilla tai tarvittaessa leikkauksella. Polyyppien poisto voidaan toteuttaa joko hirttämällä tai niin sanotulla “shaverilla”, joka imee ja silppuaa polyypit. Kortisonia käytetään vielä leikkauksen jälkeenkin, koska se hidastaa polyyppien uudelleenkasvua.