Näöntarkastus

Näöntarkastus

Näontarkastuksessa tutkitaan näkökyky ja määrätään mahdollisesti tarvittavat silmälasit tai piilolinssit. Näöntutkimus olisi hyvä tehdä noin kahden vuoden välein joko silmälääkärin vastaanotolla tai optikolla.  

Etsitkö silmälääkäriä?

Mitä näöntarkastukseen sisältyy?

Näöntarkastus sisältää näkökyvyn, silmien yhteistoiminnan ja mahdollisten taittovirheiden määrityksen. Lisäksi tehdään yleensä silmänpohjakuvaus tai -tutkimus ja mitataan silmänpaine.

Näöntarkastuksessa määritetään tavallisesti ensin kaukonäkö ja sitten lähinäkö. Näkökyvyn tutkimuksessa käytetään näkötauluja. Näkötauluilta pyydetään luettelemaan kirjaimia, numeroita tai kuvioita.  

Lisäksi näkökyvyn määrityksessä voidaan käyttää erilaisia taittovikoja korjaavia linssejä, joilla määritetään paras mahdollinen näkökyky. Linssejä vaihdellaan silmiltä nopeasti, jotta silmä ei ehdi tottua niihin.

Testaustavat voivat vaihdella sen mukaan, miten näet ja millaiset silmälasit mahdollisesti tarvitset.

Silmänpohjia tarkastellaan mikroskoopilla tai otetaan silmänpohjakuva. Silmänpohjakuvista voidaan tarkkailla muutoksia ja poikkeavuuksia silmänpohjan rakenteissa ja nähdään myös silmän verisuonet.

Silmänpaine mitataan silmänpainemittarilla silmän pinta puudutettuna tai puhallustonometrilla tai kimmoketonometrilla, jolloin ei tarvita puudutusta. Silmänpaineen mittaus on tärkeää varsinkin glaukooman havaitsemisessa.

Tutkimuksesta saa kirjalliset tulokset ja mahdollisen silmälasimääräyksen, eli silmälasireseptin.

Näöntarkastuksen erot silmälääkärillä ja optikolla

Näöntutkimuksen ja silmälasien vahvuuksien määrityksen voi tehdä sekä silmälääkäri että optikko. Jos silmissä ei ole oireita sairauksista, voi näöntarkastuksessa käydä optikolla. Optikko voi määrätä myös ensimmäiset silmälasit.

Jos silmiin on tehty leikkaus, on todettu jokin silmäsairaus tai on syytä epäillä silmäsairautta, näöntarkastuksen tekee silmälääkäri. Samoin alle kahdeksan vuoden ikäisten lasten näöntarkastukset ja silmälasien määräämisen tekee aina silmälääkäri.

Silmälääkärin tutkimukset ovat yleensä tarkempia kuin optikon tekemät tutkimukset. Silmälääkäri tutkii silmänpohjan mikroskoopilla kirkasta valoa apuna käyttäen. Tarvittaessa lääkäri käyttää pupilleja laajentavia silmätippoja. Optikot käyttävät tavallisesti silmänpohjakameraa, joka kuvaa silmänpohjan keskeiset osat, noin 45–60 asteen alueelta.

Silmänpaine voidaan mitata silmänpainemittarilla, jolloin silmän pinta puudutetaan silmätipoilla ja mittari asetetaan hetkeksi silmän sarveiskalvolle. Silmänpainemittari antaa tarkimmat tulokset. Puhallus- tai kimmoketonometria käytettäessä silmää ei tarvitse puuduttaa, ne mittaavat silmänpaineen hetkessä joko ilmasuihkua tai pientä anturia käyttäen. Optikot käyttävät usein puhallus- tai kimmoketonometria ja silmälääkärit silmänpainemittaria.

Tarvittaessa silmälääkäri tekee vielä lisätutkimuksia. Optikot eivät diagnosoi silmäsairauksia vaan tarkkailevat poikkeavuuksia ja muutoksia silmissä. Jos optikko havaitsee jotain poikkeavaa, lähettää hän jatkotutkimuksiin silmälääkärille.

Valmistautuminen näöntarkastukseen

Sekä optikon että silmälääkärin tarkastukseen on hyvä ottaa mukaan mahdolliset silmälasimääräykset ja käytössä olevat silmälasit.

Silmälääkärin vastaanotolle on hyvä ottaa mukaan myös kaikki lääkereseptit. Aurinkolasit voi ottaa mukaan suojaksi, jos tutkimuksessa käytetään pupilleja laajentavia silmätippoja. On myös hyvä jättää meikkaamatta eikä käyttää piilolinssejä tutkimuspäivänä.

Autolla ajo on kielletty pupilleja laajentavien tippojen jälkeen, joten silmälääkärille ei kannata tulla autolla ajaen.

Etsitkö silmälääkäriä?

http://www.specsavers.fi/naonhuolto/kokonaisvaltainennaontutkimus http://www.glaukooma.com/vastaanotolla.html https://www.terveystalo.com/fi/Palvelut/Klinikat/SilmaKlinikka/SilmaKlinikka/Vastaanotto/ https://www.instru.fi/naontarkastus https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/55477/Opinnaytetyo.pdf?sequence=1
OP Kevytyrittäjä