Ultraäänitutkimus, ultraääni

Ultraäänitutkimus

Ultraäänitutkimus, eli kaikukuvaus, on ääniaaltoihin perustuva kuvantamistutkimus. Ultraäänen taajuus on sellainen, että ihmiskorva ei pysty sitä havaitsemaan. Ultraäänellä voidaan tutkia muun muassa useimpia sisäelimiä, verisuonia ja lihaksia.

Mitä ultraäänellä tutkitaan?

Ultaäänellä voidaan tutkia useimpia vatsan alueen sisäelimiä, kaulan aluetta, rintoja, kiveksiä, niveliä, lihaksia ja verisuonia. Ultraäänelläkin on kuitenkin rajoituksensa. Esimerkiksi aivoja ei voida kuvantaa ultraäänellä, sillä aivoja ympäröi pääkallo. Keuhkoissa puolestaan on niin paljon ilmaa, että keuhkokudosta ei nähdä ultraäänellä. Yleisesti ultraääni ei sovellu luuston tutkimuksiin ja huonosti myös suoliston tutkimuksiin.  

Ultraääntä voidaan hyödyntää eri toimenpiteiden ohjauksessa. Esimerkiksi nesteen poisto keuhkoista, kudosnäytteen otto tai kortisonipistoksen antaminen voidaan tehdä reaaliaikaisessa ultraääniohjauksessa. Ultraäänitutkimus mahdollistaa myös virtausmittaukset, joilla voidaan muun muassa tarkastella verisuonten toimintaa tai raskauden aikana istukan toimintaa. Ultraäänellä seurataan raskauden aikana myös sikiön kehitystä ja vointia kohdussa.

Ultraääni on ensisijainen kuvantamismenetelmä esimerkiksi kivesten, munasarjojen, kohdun, virtsarakon ja monien muiden vatsan alueen sisäelinten tutkimuksissa. Myös rintasyövän tutkimuksessa ultraääni voi olla tehokkaampi kuin perinteinen mammografia.

Miten ultraäänitutkimus tehdään?

Ultraäänitutkimus on potilaalle sekä vaivaton että vaaraton. Tutkimuksen suorittaminen sekä ultraäänikuvan tulkitseminen kuitenkin vaatii teknistä taitoa ja tietoa muun muassa virhelähteistä. Tutkimuksen voi suorittaa esimerkiksi röntgenlääkäri tai koulutettu ultraäänihoitaja eli sonograaferi.

Tutkimuksessa lääkäri kuljettaa ultraäänianturia potilaan iholla. Anturi lähettää ääniaallot, jotka kulkevat ihmisen kudoksissa, ja poimii takaisin palaavat äänet. Ääniaallot saavat eri kudosten molekyylit värähtelemään aineelle ominaisella tavalla ja ultraäänilaite erottaa eri kudosten erilaiset värähtelyt. Anturiin palautuvat äänet ohjautuvat tietokoneelle käsiteltäväksi. Tutkimus toimii siis samalla periaatteella kuin kaikuluotain.

Anturin ja ihon välissä käytetään geeliä, joka johtaa hyvin värähtelyjä. Lääkäri valitsee anturin paikan tarkasti niin, että kuvattavan kohteen ja anturin väliin ei jää luuta eikä ilmaa, jotka haittaavat äänen kulkua.

Tavallisesti ultraäänitutkimus kestää noin 5–20 minuuttia. Vatsan alueen tutkimuksia ennen tulee olla syömättä 4–6 tunnin ajan ja alavatsan tutkimukseen tullessa virtsarakon tulee olla täysi. Muihin tutkimuksiin ei yleensä tarvitse valmistautua. Hoitava lääkäri tai yksikkö antaa tarvittaessa ohjeita tutkimukseen tai toimenpiteeseen valmistautumiseen.

Ultraäänitutkimuksesta ei aiheudu säteilyaltistusta, koska tutkimus perustuu ääniaaltoihin ionisoivan säteilyn sijaan. Tutkimus on myös kivuton.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=snk04024 http://www.hus.fi/sairaanhoito/kuvantaminen-ja-fysiologia/tietoa-tutkimuksista/ultraaanitutkimukset/Sivut/default.aspx http://www.terve.fi/rintasyopa/mita-ultraaanitutkimus https://www.aava.fi/palvelu/ultraaanitutkimukset https://www.mehilainen.fi/kuvantaminen/ultraaani
OP Kevytyrittäjä