Aivokalvontulehdus

Aivokalvontulehdus

Aivokalvontulehdus (meningiitti) on yleisimmin bakteerin tai viruksen aiheuttama tauti, jossa aivoja ympäröivä kalvo tulehtuu.  Bakteerin aiheuttama aivokalvontulehdus on hengenvaarallinen, välitöntä hoitoa vaativa, tila.

Aivokalvontulehduksen aiheuttajat

Suurimman osan aivokalvontulehduksista, eli meningiiteistä, aiheuttavat virukset tai bakteerit. Harvinaisissa tapauksissa aiheuttaja on sieni tai loiseläin.

Useimmin aivokalvontulehduksen aiheuttavia bakteereita ovat pneumokokki sekä meningokokki. Harvinaisemmissa tapauksissa syypää on stafylokokit, listeria, borrelia tai tuberkuloosi.  

Viruksista puolestaan yleisimmät aivokuumeen aiheuttajat ovat enterovirukset ja Herpes simplex -virus. Aivokalvontulehdus liittyy usein myös tavallisiin virustauteihin, kuten influenssaan, vesirokkoon tai sikotautiin, mutta jää huomaamatta. Samat virukset voivat aiheuttaa myös aivokudoksen tulehduksen (aivotulehdus, enkefaliitti), joka on vakava infektio.

Aivokalvontulehduksen oireet

Aivokalvontulehduksen oireet riippuvat tulehduksen aiheuttajasta. Bakteerin aiheuttaman aivokalvontulehduksen oireita ovat korkea kuume, päänsärky ja häiriöt tajunnassa. Oireisiin voi kuulua myös pahoinvointia, oksentelua ja niskan jäykkyyttä. Pahassa tilanteessa iholle voi ilmestyä verenpurkaumia. Yleiskunto menee huonoksi päivässä tai parissa.

Viruksen aiheuttaman tulehduksen oireet ovat muuten samoja, mutta tajunnan häiriöitä, tai muita hermosto-oireita ei esiinny, ja yleiskunto säilyy hyvänä. Muun virustaudin yhteydessä virusperäinen aivokalvontulehdus oireilee usein vain pitkittyneenä päänsärkynä. Viruksen aiheuttama tulehdus paranee yleensä itsestään parin viikon kuluessa eikä siihen tavallisesti liity jälkitauteja.

Bakteeriperäinen aivokalvontulehdus on huomattavasti vakavampi ja kuolleisuus siihen on suuri (10–20 %). Hoitamattomana bakteeriperäinen aivokalvontulehdus johtaa melkein aina kuolemaan. Bakteerin aiheuttaman aivokalvontulehduksen jälkeen monille potilaille jää lisäksi vaurioita, esimerkiksi näön tai kuulon häiriöitä. Meningokokki voi aiheuttaa tulehduksen lisäksi vaarallisen verenmyrkytyksen.

Aivokalvontulehduksen toteaminen

Aivokalvontulehdusdiagnoosi voidaan varmistaa vain selkäydinnesteestä otetusta näytteestä. Näyte otetaan alaselän nikamien välistä lannepistolla eli selkäydinpunktiolla. Näyte otetaan, jos epäillään oireiden perusteella bakteerin aiheuttamaa aivokalvontulehdusta. Selkäydinpunktiolla voidaan selvittää myös, mikä bakteeri on tulehduksen takana.  

Virusperäinen tulehdus voidaan usein todeta pelkästään oireiden perusteella, sillä se ei vaadi hoitoa. Jos kuitenkin on epäily aivotulehduksesta, otetaan selkäydinnesteestä näyte.

Selkäydinpunktiota ei tehdä, jos potilaan aivopaineen epäillään olevan koholla. Muuten tutkimus on harmiton, vaikka voikin aiheuttaa osalle potilaista pahentunutta päänsärkyä muutamaksi tunniksi.

Veren tulehdusarvon mittaamisella voidaan arvioida, onko aivokalvontulehdus bakteerin vai viruksen aiheuttaman. Kyseessä on kuitenkin vain arvio, eikä tulehdusarvon perusteella voida varmistaa asiaa. Virusperäinen aivokalvontulehdus ja enkefaliitti, eli aivotulehdus, voidaan erottaa toisistaan tietokone- tai magneettikuvauksella.

Aivokalvontulehduksen hoito

Bakteerin aiheuttamaa aivokalvontulehdusta hoidetaan aina antibiooteilla. Tarvittaessa aivopainetta voidaan alentaa kortisonilla. Antibioottikuuri aloitetaan heti tautia epäiltäessä.

Virusperäiseen aivokalvontulehdukseen ei ole varsinaista hoitoa, ja se menee itsekseen ohi parissa viikossa. Lepo voi helpottaa oireita. Jos viruksen aiheuttamaan tulehdukseen liittyy aivo-oireita, on kyseessä enkefaliitti, jota voidaan viruksesta riippuen hoitaa asikloviirilla tai influenssalääkkeillä. Kaikkien aivotulehduksia aiheuttavien virusten hoitoon ei kuitenkaan ole lääkkeitä.

Aivokalvontulehduksen ehkäisy

Bakteeriperäistä aivokalvontulehdusta ei monesti pysty ehkäisemään, sillä bakteeria voi kantaa oireettomanakin. Epidemioiden aikana, esimerkiksi armeijassa, voidaan taudin leviämistä ehkäistä eristämistoimilla.

Pneumokokkirokote tuli yleiseen rokotusohjelmaan alle 2 -vuotiaille vuonna 2010 ja ehkäiseen pneumokokin aiheuttamaa tulehdusta tehokkaasti. Meningokokkiin on myös rokote, joka annetaan armeijassa sekä matkailijoille, jotka aikovat oleskella bakteerin esiintymisalueilla pitkään. Laajoja väestön rokotuksia vaatinut meningokokkiepidemia on Suomessa ollut viimeksi 1970-luvulla.

Meningokokin aiheuttaman aivokalvontulehduksen yhteydessä annetaan sairastuneen lähipiirille ehkäisevä antibioottisuojaus. Jos lähipiirissä todetaan muitakin sairastapauksia, voidaan suojaukseen käyttää myös rokotetta. Pneumokokin tai viruksen aiheuttaman sairastumisen yhteydessä ei käytetä lähipiirin suojausta lääkkein.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00558 http://www.terve.fi/aivokalvontulehdus-0 http://www.potilaanlaakarilehti.fi/tiedeartikkelit/14-faktaa-aivokalvontulehduksesta/#.VuwPlfmLTIU
OP Kevytyrittäjä