Bakteerivaginoosi, emättimen tulehdus

Bakteerivaginoosi

Bakteerivaginoosi on emättimen tulehdus, jossa emättimen bakteerikanta on häiriintynyt. Bakteerivaginoosi tunnetaan huonommin kuin hiivatulehdus, mutta se on aivan yhtä yleinen. Bakteerivaginoosi ei ole sukupuolitauti eikä se johdu vieraiden bakteerien pääsystä elimistöön.

Mikä aiheuttaa bakteerivaginoosin?

Bakteerivaginoosi aiheutuu nimensä mukaisesti bakteeritoiminnasta. Kyseessä ei kuitenkaan ole vieraan bakteerin joutuminen elimistöön, vaan emättimen normaalin bakteerikannan epätasapaino.

Emättimen limakalvoa suojaavat laktobasillit eli maitohappobasillit. Bakteerivaginoosissa laktobasillit korvautuvat haitallisilla anaerobisilla bakteereilla, jotka viihtyvät hapettomissa olosuhteissa. Samalla emättimen bakteerimäärä lisääntyy jopa 10 000 kertaiseksi.

Vaikka kyseessä ei ole sukupuolitauti, riski bakteerivaginoosiin kohoaa useiden sukupuolikontaktien myötä. Myös kuparikierukan käyttö altistaa emättimen tulehdukselle. Emättimen pH-arvoa voi kohottaa, ja siten altistaa tulehdukselle, myös kylvyt, pitkittyneet kuukautiset sekä antibioottihoidot.

Bakteerivaginoosi on yhtä yleinen kuin emättimen hiivatulehdus. Arviolta noin joka neljäs nainen kärsii bakteerivaginoosista elämänsä aikana.

Bakteerivaginoosin oireet

Bakteerivaginoosin tavallisin oire on runsas valkovuoto, joka voi haista pahalta. Valkovuoto voi olla maitomaista tai harmahtavaa ja haju voi olla kalamainen sekä pahentua yhdynnän jälkeen. Valkovuodon lisäksi oireena voi olle lievää kutinaa.

Bakteerivaginoosi voi olla myös täysin oireeton. Jos oireeton tulehdus todetaan papa-kokeessa, sitä ei tarvitse hoitaa.

Bakteerivaginoosin hoito

Lievä bakteerivaginoosi hoituu joskus itsehoidolla. Usein oireileva tulehdus kuitenkin hoidetaan reseptilääkkeillä. Raskaana olevat naiset hoidetaan aina, vaikka tulehdus olisi oireeton, sillä bakteerivaginoosi lisää ennenaikaisen synnytyksen riskiä. Raskaana olevien naisten tulehdus hoidetaan paikallishoitona.

Itsehoitona pidetään ensinnäkin hyvä huoli hygieniasta, mutta liiallista alapään pesua tulee kuitenkin välttää. Pesuaineita ja suoraan emättimeen suihkuttamista on hyvä välttää. Jos pesuaineita käyttää, on niiden pH-arvon oltava alle 7.

Lisäksi lievän bakteerivaginoosin itsehoitoon voi käyttää apteekin maitohappovalmisteita paikallishoitona tukemaan normaalia bakteeristoa. Tarjolla on useita eri valmisteita emättimeen laitettavina kapseleina. Lisäksi on olemassa maitohappobakteereita ravitsevaa glykogeenia sisältävää geeliä. Itsehoitona voi käyttää niin ikään emättimen pH:ta normalisoivia, C-vitamiinia sisältäviä emätinkapseleita.

Reseptilääkkeet voivat olla suun kautta nautittavia, emätinvoiteita tai emätinpuikkoja. Suun kautta voidaan käyttää metronidatsolia 5–7 päivän kuurina. Emätinvoiteissa tai -puikoissa vaikuttava aine on metronidatsoli tai klindamysiini ja hoito kestää viikon. Lääkekuuri tulee käyttää loppuun asti, vaikka oireet helpottaisivat jo aiemmin.

Bakteerivaginoosin aikana ei saa nauttia alkoholia lääkkeen ja alkoholin yhteisvaikutuksen vuoksi. Kumppanin hoito ei ole tarpeen. Yleensä bakteerivaginoosi paranee hyvin eikä erillisiä jälkitarkastuksia tarvita.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00949 http://www.lactal.fi/intiimialueen-hyvinvointi/bakteerivaginoosi/ http://www.apteekkipalvelu.fi/Intiimituotteet/Bakteerivaginoosi
OP Kevytyrittäjä