Hepatiitti, A-hepatiitti, B-hepatiitti, C-hepatiitti

Hepatiitti

Hepatiitti on maksatulehdus, jonka usein aiheuttaa virus. Hepatiittiviruksia on viisi erilaista: hepatiitti A, B, C, D, ja E. E- ja D-hepatiittia tavataan erittäin harvoin Suomessa. Hepatiittivirusten lisäksi yleinen maksatulehduksen aiheuttaja Suomessa on alkoholi. Tässä artikelissa käsitellään pääasiassa A-, B- ja C-hepatiittia.

Mikä on hepatiitti?

Hepatiittivirukset ovat ihmisten viruksia, jotka aiheuttavat maksatulehduksen. Hepatiitti A ja E virukset tarttuvat suun kautta, hepatiitti B, C ja D sen sijaan veren välityksellä. B, C ja D hepatiitti voivat jäädä tartunnan jälkeen elimistöön ja aiheuttaa kroonisen maksatulehduksen. Krooninen tulehdus altistaa maksakirroosille ja maksasyövälle.  

Hepatiittivirusten lisäksi maksatulehduksen voi aiheuttaa alkoholi, lääkeaineet tai myrkytys. Suomessa alkoholi on virusten lisäksi yleinen tulehduksen aiheuttaja. Lääkeaineiden tai myrkytyksen aiheuttamat tulehdukset ovat harvinaisia.

Maksatulehduksen aikana, tai jos on kroonisen hepatiittiviruksen kantaja, tulee välttää alkoholia sekä maksaan vaikuttavia lääkkeitä. Normaali liikkeellä olo ja liikunta eivät haittaa.

Hepatiitin oireet

Eri hepatiittivirusten aiheuttamien maksatulehdusten oireet ovat hyvin samanlaisia. Ensioireisiin voi kuulua lämpöily, pahoinvointi, ruokahaluttomuus, vatsavaivat ja väsymys. Osalla ensimmäinen oire, joka huomataan, on virtsan muuttuminen tummaksi maksan häiriintyneen toiminnan vuoksi. Seuraavia oireita ovat ihon ja silmänvalkuaisten muuttumien keltaisiksi.

Ensioireita ei kaikille tule tai ne voivat olla hyvin lieviä ja jäädä huomaamatta. Varsinkin C-hepatiitissa tämä on yleistä. Tauti voi myös jäädä niin lieväksi, että ihon ja silmänvalkuaisten keltaisuutta ei tule. Tämä on tavallisinta lasten A-hepatiittitartunnoissa. 

A-hepatiitti

A-hepatiitti tarttuu suomalaisille useimmiten matkoilla, mutta Suomessakin on ollut joitain pieniä, paikallisia epidemioita 2000-luvulla. A-hepatiittia esiintyy erityisesti trooppisissa maissa.

Hepatiitti A tarttuu virusta erittävän henkilön ulosteiden kautta. Yleensä tartunnan saa ulosteiden saastuttamasta ruoasta tai vedestä. Taudin itämisaika vaihtelee 15 ja 50 vuorokauden välillä ja taudista paranee noin 2–4 viikossa.

A-hepatiittiin ei ole parantavaa lääkettä, vaan virus poistuu elimistöstä itsekseen. A hepatiitti ei jää krooniseksi elimistöön eikä aiheuta jälkitauteja. Vakavia, maksakuolioon johtavia tapauksia on erittäin harvoin, noin yksi tuhannesta. Sairaalahoitoa A-hepatiitti vaatii harvoin. Tauti voidaan todeta verikokeella viruksen vasta-ainetutkimuksella.

A-hepatiittiin on olemassa tehokas rokote, joka antaa elinikäisen suojan. Rokote on hyvä ottaa, jos matkustelee paljon. Tartuntaa voi ehkäistä myös välttämällä matkoilla riskiruokia, jotka ovat samoja kuin ruokamyrkytyksen kohdalla.

B-hepatiitti

B-hepatiittitartunnan voi saada verestä, sukupuoliyhteydessä tai syntyvä lapsi virusta kantavalta äidiltään. Suomalaisissa hepatiitti B -virusta kantaa noin yksi tuhannesta. Suomessa tartunnat saadaan pääosin sukupuoliyhteydessä, muualla maailmassa myös huumeruiskut ovat yleinen viruksen levittäjä.

B-hepatiitin itämisaika on noin kuukaudesta puoleen vuoteen. Vain kolmannes tartunnan saaneista sairastuu akuuttiin maksatulehdukseen ja tulehduksen oireet ovat yleensä lievät. Osalla tartunnan saaneista on tyypillisten maksatulehdusoireiden lisäksi nivelkipuja. 

Pahimman uhan B-hepatiitti aiheuttaa jäädessään elimistöön aiheuttaen kroonisen maksatulehduksen. Tartunnan saaneista virus jää kroonisesti elimistöön 3–5 %:lle ja heistä noin viidennes sairastuu maksakirroosiin. Hitaasti kehittyvä maksakirroosi lisää riskiä sairastua myös maksasyöpään.

B-hepatiitti voidaan todeta verikokeella osoittamalla viruksen rakenne tai sen vasta-aineita. Tartunnan saaneelta seurataan jääkö virus krooniseksi vai poistuuko se. Jos virus jää krooniseksi, ja todetaan maksatulehdus, hoitona on noin vuoden ajan pistoksina annettava interferoni. Tämän jälkeen hoitoa jatketaan vuosien ajan nukleosidianalogitableteilla. Hoito ei poista virusta, mutta yleensä vaimentaa tulehduksen. Usein potilaan perheenjäsenet ja seksikumppanit pyydetään myös tutkimuksiin, jotta voidaan havaita viruksen oireettomat kantajat.

B-hepatiittiin on olemassa tehokas rokote. Kolmen annoksen rokotesarja antaa elinikäisen suojan infektiota vastaan. Rokotteen saavat ilmaiseksi terveydenhuollon parissa työskentelevät, viruksen kantajien perheenjäsenet ja seksikumppanit, virusta kantavalle äidille syntyvät lapset sekä pistoshuumeita käyttävät.

B-hepatiittivirusta kantavan miehen tai naiskantajan miespuolisen seksikumppanin tulee käyttää kondomia sukupuoliyhteydessä. Virus ei tartu ehjän ihon läpi eikä suudellessa. Virus myös tuhoutuu nopeasti veren kuivuessa, joten ympäristössä olevasta verestä tai ajelehtivista huumeneuloista tartunnan saaminen on erittäin epätodennäköistä.

C-hepatiitti

C-hepatiitti tarttuu veren välityksellä ja Suomessa sitä esiintyy nykyään lähes pelkästään pistoshuumeiden käyttäjillä. Viruksen kantajia on Suomessa noin yksi tuhannesta. B-hepatiitista poiketen hepatiitti C ei juurikaan tartu sukupuoliyhteydessä.

C-hepatiitin itämisaika on vajaasta kuukaudesta neljään kuukauteen. Vain noin viidennes tartunnan saaneista saa oireita, ja oireet ovat yleensä hyvin lieviä. Suurin osa viruksen kantajista ei tiedä olevansa kantajia. C-hepatiitti jää krooniseksi elimistöön 70 % tartunnoista. Heistä kuitenkin vain 5–10 % sairastuu maksakirroosiin ja on maksasyövän riskiryhmässä.

C-hepatiitti voidaan todeta verikokeella vasta-aineiden perusteella tai geenimonistusmenetelmällä. C-hepatiittia hoidetaan, jos virus jää krooniseksi ja todetaan maksatulehdus. Hoitona voi olla interferoni, johon yhdistetään ribaviriini -tabletit tai uudet tablettimuotoiset lääkkeet, joko yksin tai interferoniin yhdistettynä.

Hoidon onnistuessa virus saadaan poistumaan elimistöstä. Interferonin ja ribaviriinin yhdistelmällä virus saadaan poistumaan 60–80 % hoidetuista. Uusilla tablettihoidoilla jopa yli 90 % hoidetuista paranee viruksesta. Uudet tablettimuotoiset hoidot ovat kuitenkin erittäin kalliita ja niitä käytetään vain, jos maksasairaus on edennyt pitkälle.

C-hepatiittiin ei ole olemassa rokotetta eikä vasta-ainehoitoa. Jos tartuntariski on suuri verialtistuksen vuoksi, voidaan antaa ehkäisylääkettä. Useimpien asiantuntijoiden mielestä kondomin käyttö C-hepatiittiviruksen kantajilla ei ole tarpeen, koska tartuntariski kumppanille on erittäin pieni. Huumeneulojen vaihto-ohjelmalla viruksen leviämistä voidaan ehkäistä.

D- ja E- hepatiitti

D-hepatiittitartunnan voi saada vain henkilö, jolla on myös B-hepatiitti. Sitä tavataan lähes pelkästään pistoshuumeiden käyttäjillä ja yhteisinfektion aiheuttama maksatulehdus on voimakkaampi. D-hepatiittia on todettu Suomessa vain muutamia tapauksia kautta aikojen.

E-hepatiitti muistuttaa oireiltaan A-hepatiittia ja tarttuu niin ikään ruoan tai juoman välityksellä. E-hepatiittia esiintyy laajasti kehitysmaissa ja suomalaisilla matkailijoilla todetaan pari tartuntaa vuosittain. E-hepatiitin erityispiirre on sen vaarallisuus raskaana oleville naisille, joilla tauti on vakava ja voi aiheuttaa maksakuolion. Tartunnan saaneista, raskaana olevista naisista 10–20 % kuolee. Tautiin ei ole rokotetta ja sitä voi ehkäistä vain hyvällä ravitsemushygienialla matkustaessa esiintymismaihin.  

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00451 http://www.terve.fi/hepatiitti/hepatiitti
OP Kevytyrittäjä