Kihomato

Kihomato

Kihomato on sukkulamatoihin kuuluva loinen, jota esiintyy kaikkialla maailmassa. Yleisimmin kihomatoja on 4–15 vuotiailla lapsilla. Kihomatotartunta oireilee peräaukon kutinalla, kun matoja on paljon.

Kihomadon tartunta

Kihomato on ihmisten loinen ja arvioidaan, että joka kymmenennellä henkilöllä on kihomatoja. Suomessa kihomato on yleisin loinen ihmisellä. Kihomadot aiheuttavat pienimuotoisia epidemioita perheissä, päiväkodeissa, koulun ensimmäisillä luokilla ja myös vanhusten hoitokodeissa. Alle 2 -vuotiailla kihomatoja on harvoin.

Kihomadot tarttuvat, kun niiden munia niellään. Munat ovat niin pieniä, ettei niitä näe paljain silmin ja yksikin muna voi aiheuttaa tartunnan. Munat voivat levitä suoran käsikosketuksen, lelujen, vaatteiden ja vuodevaatteiden välityksellä.

Munat kuoriutuvat ohutsuolessa ja toukka pesiytyy lopulta paksusuoleen, jossa se lisääntyy. Yksittäinen kihomato elää vain noin kuukauden, mutta tartunnan saanut voi tartuttaa itseään uudelleen ja uudelleen, mikäli kihomatotartuntaa ei hoideta.

Kihomatotartunta ei johdu huonosta hygieniasta tai huonosta hoidosta.  

Kihomadon oireet

Kihomadot eivät välttämättä oireile ollenkaan. Oireita on vasta, kun kihomatoja on suuri määrä. Tartunnasta oireiden alkamiseen kuluu tavallisesti noin kuusi viikkoa.

Kihomadot oireilevat kutinalla. Toukat kuoriutuvat peräaukon ympärille ja välilihan alueelle, naisilla joskus myös sukupuolielinten alueelle, aiheuttaen kutinaa. Oireet voivat muistuttaa peräpukamia tai peräaukon tai häpyhuulten hiiva- tai bakteeritulehdusta.

Kutina vaivaa etenkin öisin ja varsinki lapsilla yöunet voivat olla levottomia. Myös yökastelua saattaa esiintyä. Joskus kihomatoihin liittyy myös vatsakipuja. Aikuisilla oireet ovat monesti lievempiä tai niitä ei ole ollenkaan.

Madot ovat parista millimetristä reiluun senttimetriin pitkiä, valkoisia rihmoja. Niitä ei useinkaan huomaa itse ulosteesta. Kookkaammat naarasmadot luikertelevat silminnähden, pienemmät koiraat eivät.

Kihomadot eivät aiheuta muita tauteja, eivätkä ne ole vaarallisia. Erittäin harvinaisissa tapauksissa kihomadot aiheuttavat umpilisäkkeen- tai virtsatietulehduksen.

Kihomatojen toteaminen

Kihomadot todetaan tavallisimmin, kun aletaan tutkia peräaukon seudun kutinaa. Diagnosointia varten on hyvä hakeutua vastaanotolle, josta saa välineet ja ohjeet tikkunäytteen ottoa varten. Näyte otetaan mielellään kolmena peräkkäisenä aamuna. Tavallisesta ulostenäytteestä kihomatoja ei useinkaan pystytä toteamaan.

Jos kihomadot voidaan todeta silminnähtävästi ei näytteitä tarvitse ottaa. Samoin, jos esimerkiksi päiväkodissa on todettu tartuntoja ja oireet ovat tyypillisiä.

Kihomatojen häätö

Kihomadot häädetään lääkehoidolla. Apteekista saa ilman reseptiä pyrviiniä (Pyrvin) tai lääkäri voi kirjoittaa reseptin mebendatsolille (Vermox). Kerta-annos on tehokas, mutta hoito on hyvä uusia kahden viikon päästä tartuntakierteen katkaisemiseksi. Hoidon jälkeen ei ole syytä kontrollikäynnille, jos oireet loppuvat.

Perheessä on hyvä hoitaa kaikki, vaikka tartunta olisi todettu vain yhdellä perheenjäsenellä. Päiväkodissa, koulussa tai hoitokodissa voidaan myös hoitaa kaikki, jos tartuntoja on useita. Lisäksi on hyvä pestä käytetyt vaatteet ja vuodevaatteet lääkityspäivinä. Joskus hoitoja joudutaan toistamaan useasti ennen kuin tartuntakierre saadaan loppumaan.

Lapsilla kynnet on hyvä pitää lyhyenä ja huolehtia hyvästä käsihygieniasta matojen ehkäisemiseksi ja kierteen katkaisemiseksi.

Kihomatotartunnasta tulisi aina ilmoittaa hoitopaikkaan tai kouluun, jotta mahdollinen epidemia huomataan ja voidaan hoitaa.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00427 http://www.terve.fi/kihomadot/kihomadot-0
OP Kevytyrittäjä