Kihti

Kihti

Kihti on reumasairaus, jossa uraattia (virtsahappo) kiteytyy niveliin aiheuttaen kivuliaan tulehduksen. Kihti on huomattavasti yleisempää miehillä kuin naisilla. Yleensä tauti alkaa oireilla keski-iässä.

Mitä on kihti?

Kihti tarkoittaa virtsahapon, eli uraatin, kiteytymistä niveliin. Pitkälle edenneessä, kroonisessa taudissa uraatti voi kiteytyä muihinkin kudoksiin. Kiteytynyt uraatti aiheuttaa nivelissä kivuliaan tulehduksen.

Uraatti on elimistön puriiniemästen aineenvaihduntatuote. Uraatti poistuu elimistöstä virtsan mukana. Kihdissä uraatin määrä elimistössä on liian suuri joko liian suuren tuotannon tai vähentyneen erityksen vuoksi. Suurentunut uraatti-arvo ei kuitenkaan aina tarkoita kihtiä vaan voi olla oireetonkin.

Normaalina veren uraattipitoisuutena pidetään miehillä 230–480 µmol/l (mikromoolia/litra) ja naisilla 155–350 µmol/l. Kihtiin sairastuneista noin 80-90 % on miehiä. Tämän johtuu miesten suuremmasta uraatin määrästä. Naisilla kihti voi liittyä verenpainetaudin lääkehoitoon.

Kihdin oireet

Tavallisesti kihti oireilee kivuliaana niveltulehduksena. Nivel punoittaa ja on erittäin arka. Kihdin mielipaikka on isovarpaan tyvinivel. Tulehdus voi esiintyä muissakin nivelissä, varsinkin nilkoissa ja polvissa, joskus sormissa.

Kihtikohtaus alkaa usein äkillisesti yöllä. Oireet saavuttavat huippunsa tavallisesti noin puolen vuorokauden kuluttua kohtauksen alkamisesta. Taudin alussa oireet kestävät yleensä muutamia päiviä, mutta kihtikohtausten toistuessa niiden kestolla on tapana pidentyä. Kihtikohtausta edeltää monesti puriinia sisältävien ruokien syöminen, alkoholin juominen tai fyysinen rasitus.

Kihtioireet esiintyvät yleensä jaksoittain ja joskus niihin liittyy myös kuumetta. Hoitamattomana kihti voi kroonistua. Tällöin nivelet ovat kyhmyisiä ja kipeitä kihtikohtausten välilläkin, ja ihon alle voi muodostua kipeitä patteja.   

Kihdin aiheuttajat

Kihti on yleistymässä elintapojen myötä. Elimistön uraattipitoisuus voi lisääntyä ruokavalion, alkoholin käytön ja ylipainon vuoksi. Aineenvaihdunnan häiriöt voivat aiheuttaa uraatin muodostuksen kiihtymistä. Uraatin erittyminen virtsaan voi heikentyä esimerkiksi nesteenpoistolääkkeiden käytön vuoksi. Joskus kihdin taustalla on jokin sairaus ja harvinaisissa tapauksissa kihdin aiheuttaa periytyvä entsyymitoiminnan häiriö.

Kihdin merkittävä aiheuttaja on elintavat. Alkoholi, erityisesti olut, kasvattaa uraatin määrää elimistössä, vaikka alkoholissa ei ole runsaasti uraattia muodostavaa puriinia. Aiemmin luultiin, että pelkästään olut aiheuttaa kihtiä, mutta myöhemmin kaikkien alkoholituotteiden on huomattu lisäävän kihdin riskiä.

Ruokavaliolla on suuri merkitys kihdille. Tietyt ruoka-aineet sisältävät paljon puriinia ja saavat uraatin määrän elimistössä kasvamaan. Puriinia sisältää paljon erityisesti pienet kalat, simpukat, sisäelimet, broilerin nahka ja hiiva. Puriinia on runsaasti myös muissa liha- ja kalatuotteissa, äyriäisissä, pavuissa, herneissä, soijatuotteissa ja sienissä.

Ylipaino lisää uraatin tuotantoa elimistössä. Erityisesti keskivartalolihavuus ja metabolinen oireyhtymä ovat kihdin riskitekijöitä.

Kihdin kannalta haitallisia lääkeaineita ovat nesteenpoistolääkkeet, jotka heikentävät uraatin erittymistä virtsaan. Myös asetyylisalisyylihappoa sisältävät lääkkeet ovat haitallisia.

Kihtiä esiintyy myös joidenkin veritautien sekä munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä. Perinnöllisellä taipumuksellakin on osansa kihdin synnyssä.

Kihdin toteaminen

Veren korkea uraatti-arvo ei aina tarkoita kihtiä. Uraattipitoisuuden ollessa yli 590 µmol/l, noin kolmasosalla ilmaantuu kihti viiden vuoden kuluessa. Korkea uraattipitoisuus ja tyypilliset oireet kuitenkin viittaavat kihtiin.

Lopullinen varmistus diagnoosille saadaan ottamalla nivelnesteestä näyte neulalla. Mikroskooppitutkimuksella voidaan näytteestä nähdä tyypilliset uraattikiteet.

Kihtitutkimusten yhteydessä on syytä tutkia myös munuaisten toiminta, jotta voidaan erottaa munuaisten vajaatoiminnasta johtuva kihti muista.

Kihdin hoito

Kihdin hoitoon kuuluu aina elintapojen muutos. Edellä mainittuja puriinipitoisia ruokia tulee aina vähentää jo ensimmäisestä kihtikohtauksesta alkaen. Samoin alkoholin kulutusta on syytä vähentää. Ylipainoisilla laihduttaminen on tärkeää kihdin hoidossa. Painon pudotus voi olla yhtä tehokas keino vähentää elimistön uraattipitoisuutta kuin hyvin toteutettu ruokavalio.

Tulehtunutta kihtiniveltä voi kotona hoitaa särkylääkkeillä, jääpussilla sekä levolla. Reseptivapaat särkylääkkeet, kuten ibuprofeeni, ovat melko tehokkaita kihdin hoidossa.

Lääkärin keinoihin hoitaa kihtiä kuuluvat erilaiset lääkehoidot. Ensiapuna kihtikohtauksessa lääkäri voi tyhjentää tulehtuneen nivelen ja ruiskuttaa niveleen kortisonia. Lääkäri voi määrätä myös tehokkaampia tulehduskipulääkkeitä tai vaihtoehtoisesti suun kautta otettavan kortisonikuurin.

Mikäli uraattipitoisuus elimistössä ei pienene elintapamuutoksilla, voidaan hoitona käyttää uraatin tuotantoa vähentävää lääkettä. Ennen lääkityksen aloittamista kihtidiagnoosin on oltava varma, ja mahdollisten haittavaikutusten vuoksi ainakin aluksi tulisi tehdä kontrolliverikokeita.

Tavallisimmin käytössä oleva lääke on allopurinoli. Vaihtoehtona allopurinolille on samalla tavalla vaikuttava febuksostaattia. Uraatin tuotantoa vähentävää lääkettä käytetään yleensä ainakin vuosi ennen kuin kokeillaan uusiiko kihtikohtaukset ilman lääkitystä.

Toisinaan käytetään myös lääkkeitä, jotka lisäävät uraatin erittymistä virtsaan. Näitä ovat probenesidi ja bentsbromaroni, joihin tarvitaan erityislupa.  

Kihtiä voi ehkäistä elintavoilla, eli välttämällä runsaasti puriinia sisältäviä ruokia, kohtuullisella alkoholin käytöllä sekä painonhallinnalla.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00032 http://www.reumaliitto.fi/reuma-aapinen/reumataudit/kihti/
OP Kevytyrittäjä