Koliikki, koliikkivauva

Koliikki

Koliikiksi kutsutaan imeväisikäisen lapsen runsasta, selittämätöntä itkuisuutta. Koliikkivaivat alkavat usein parin viikon iässä ja jatkuvat 3–4 kuukauden ikään asti.

Mitä koliikki on?

Koliikki on vauvan runsasta, selittämätöntä itkua. Virallinen määritelmä on, että itkuisuutta on vähintään kolmen tunnin ajan, ainakin kolmena iltana viikossa, vähintään kolmen viikon ajan, ilman, että itkulle löytyy muuta syytä tai sairautta. Vähempikin toistuva itku, erityisesti iltaisin, katsotaan kuitenkin yleensä koliikiksi.

Koliikkia esiintyy noin joka kymmenennellä lapsella. Yleensä itkuisuus on pahimmillaan noin 6–8 viikon iässä.

Koliikki ei ole vaarallista, mutta voi olla hyvin rasittavaa sekä lapselle että vanhemmille. Koliikkivauvalle ei myöskään aiheudu mitään pysyvää vahinkoa. On myös tärkeää ymmärtää, että koliikki ei johdu huonosta hoidosta.

Koliikin oireet

Kaikki vauvat itkevät enemmän tai vähemmän. Koliikin tunnistaa siitä, että vauva on toistuvasti itkuinen, varsinkin iltaisin, ja itkuun ei auta tavalliset toimet, kuten syöttäminen tai vaipan vaihto.

Voimakkaan itkun lisäksi koliikkiin liittyy vauvan vääntelehtiminen ja selän vetäminen kaarelle. Vauvat vatsa voi myös tuntua kovalta ja pömpöttää. Oksentelua oireisiin ei kuitenkaan kuulu.

Koliikki menee useimmiten ohitse 3–4 kuukauden iässä. Joskus puhutaankin kolmen kuukauden koliikista.  

Koliikin syyt

Runsaasta tutkimisesta huolimatta koliikin aiheuttajaa ei ole pystytty varmasti selvittämään. Todennäköistä on, että taustalla on monia tekijöitä.

Koliikin syyksi on esitetty suoliston kaasunmuodostusta tai kouristelua, joka johtuu liian runsasta tai tiheästä syöttämisestä. Mahdolliseksi syyksi on ehdotettu myös suoliston toiminnan hidasta kehitystä tai häiriötä. Myös ruoka-aineallergioita on ehdotettu koliikin aiheuttajaksi.

Yksi teoria on, että vauvan koliikki liittyy yleisesti hermoston kehitykseen. Todennäköisenä pidetään ainakin, että aina koliikin taustalla ei ole suolistoperäisiä tekijöitä.

Koliikin hoito

Koliikkiin ei ole varsinaista parantaa lääkettä ja lääkehoitoja käytetään vain poikkeustilanteessa. Vaiva onneksi menee ohi itsekseen muutamassa kuukaudessa.

Oireita voi helpottaa monin kotikonstein. Suolistokaasuja kannattaa yrittää ehkäistä syöttämällä vauvaa rauhallisesti ja mahdollisimman pystyasennossa. Lapsi on hyvä myös röyhtäyttää usein sekä aterian aikana että jälkeen. Liiallista ja liian tiheään tapahtuvaa syöttämistä on myös vältettävä.

Apteekeista saa reseptivapaata Cuplaton -lääkettä. joka helpottaa kaasun poistumista elimistöstä. Lääkkeen tehosta ei ole saatu todisteita, mutta se on täysin vaaratonta kokeilla. Maitohappobakteerien käyttöä ei nykytiedon valossa suositella.

Vauvan rytminen keinuttelu sylissä tai rattaissa auttaa usein. Monet kokevat myös pölynimurin tai auton äänen rauhoittavan lasta koliikkikohtauksen aikana. Lapsen nukkumisrytmi on hyvä yrittää pitää yöpainotteisena välttämällä pitkiä päiväunia ennen iltaa.

Jotkut kokeilevat koliikin hoitoon myös vaihtoehtoisia menetelmiä, esimerkiksi akupunktuuria tai kiropraktista hoitoa, mutta näiden tehosta ei ole todisteita.

Milloin on hakeuduttava lääkärin hoitoon?

Lääkäriin tai neuvolaan on hyvä hakeutua, jos vanhempien voimat alkavat loppua koliikkivauvan hoidossa. Samoin, mikäli itkuisuus jatkuu tyypillisen koliikki-iän jälkeen (3–6 kk).

Jos itkuisuuden lisäksi vauvalla on muita oireita, kuten kuumetta, oksentelua, ripulia, huonoa kasvua tai lapsi ei reagoi normaalisti, on hakeuduttava lääkäriin.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00430 http://www.sairaslapsi.com/sairaudet/koliikki http://www.terve.fi/terveyden-abc/imevaisen-koliikki-potilasohje
OP Kevytyrittäjä