Mahasyöpä

Mahasyöpä

Mahasyöpien määrä on viime vuosikymmenien ajan vähentynyt, mutta Suomessa todetaan silti vajaa 700 mahasyöpää vuodessa. Mahasyöpä saa alkunsa mahalaukun seinämän sisäpinnan rauhasista.

Mahasyövän aiheuttajat

Tiedossa on useita mahasyövälle altistavia tekijöitä. Atrofinen gastriitti, mahalaukun polyypit ja helikobakteeri aiheuttavat mahalaukun limakalvomuutoksia, jotka altistavat syövälle. Myös mahahaava ja mahalaukun osittainen poisto kasvattavat mahalaukun syövän riskiä.

Syöpään liittyy myös pienellä osalla perinnöllinen alttius. Tunnetaan sukuja, joilla on alttius harvinaiseen, perinnölliseen diffuusiin mahasyöpään. Näiden sukujen jäseniä tiedotetaan syövästä ja seurataan jo varhain. Lisäksi perinnöllinen alttius ja lievästi kohonnut mahasyövän riski liittyy ainakin ei-polypoottiseen paksusuolen syöpään, Peutz-Jeghersin oireyhtymään sekä familiaaliseen adenomatoottiseen polypoosiin.

Myös tietyt ruokailuun liittyvät seikat voivat altistaa syövälle, kuten toistuva pilaantuneen ruoan syönti, suolatun tai savustetun ruoan syönti sekä palaneen ruoan syönti. Runsas hedelmien ja vihannesten syönti sen sijaan saattaa jossain määrin suojata mahasyövältä.

Viimeisten vuosikymmenien aikana mahalaukun syöpien määrä on selvästi vähentynyt. Syynä pidetään parantunutta hygieniaa ja parempia ruokien säilöntämenetelmiä. Parantuneen hygienian myötä esimerkiksi syövälle altistavat helikobakteeritartunnat ovat vähentyneet. Suomessa mahasyöpiä todetaan vajaa 700 vuodessa, valtaosa yli 65 -vuotiailla.

Mahasyövän oireet

Mahasyöpä on tavallisesti varhaisvaiheissaan oireeton ja ehtii levitä ennen kuin se huomataan. Ensimmäisinä oireina ilmenee usein ylävatsan kipuja, pahoinvointia ja väsymystä.

Jatkossa oireisiin voi liittyä laihtuminen, syömisvaikeudet ja veriset oksennukset. Syövän limakalvonalainen muoto voi myös saada mahalaukun jäykistymään, jos se pääsee leviämään laajasti mahalaukun seinämän alueella. Mahalaukun jäykistyminen aiheuttaa vaikeutta syödä.

Mahasyövän hoito

Mahasyöpä todetaan tavallisimmin tähystyksen ja sen aikana otetun koepalan perusteella. Tähystys, eli endoskopia, tehdään suun ja nielun kautta. Muita tutkimuksia voivat olla varjoaineavusteinen röntgen tai ultraäänitutkimus. Joskus diagnoosi varmistuu vasta leikkauksessa.

Syövän levinneisyyttä voidaan tutkia myös esimerkiksi tietokonetomografialla. Lisäksi voidaan verikokeista tutkia muun muassa maksan toimintaa.

Paikallisen mahasyövän ensisijainen hoito on aina leikkaus. Kasvaimesta riippuen voidaan poistaa osa mahalaukkua tai koko mahalaukku. Usein leikkauksessa poistetaan myös läheisiä imusolmukkeita, ja joskus joudutaan poistamaan myös perna.

Jos syövän uusiutumisriski on korkea, voidaan ennen tai jälkeen leikkauksen antaa lisäksi solunsalpaajahoitoa. Leikkauksen jälkeen solunsalpaajiin voidaan yhdistää myös sädehoito. Sädehoito yksinään ei yleensä anna merkittäviä tuloksia, mutta sitä käytetään joskus myös etäpesäkkeiden oireiden lievittämiseen. Uusiutunut mahasyöpäkin voidaan joissain tapauksissa leikata.

Levinnyttä mahasyöpää hoidetaan pääasiassa solunsalpaajilla. Vaikka solunsalpaajat tehoavat usein hyvin mahalaukun kasvaimeen, ei niillä yleensä pystytä parantamaan syöpää. Hoito kuitenkin voi vaikuttaa merkittävästi potilaan oireisiin ja elinaikaan. Tiettyä geeniä ilmentäviin syöpiin voidaan lisäksi käyttää täsmälääkettä, trastutsumabia.

Mahasyövän ennuste riippuu pitkälti syövän levinneisyydestä toteamishetkellä. Suurin osa pinnallisista kasvaimista voidaan parantaa leikkauksella. Levinneen syövän ennuste on selvästi huonompi. Keskimäärin 20 % potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00862 https://www.kaikkisyovasta.fi/tietoa-syovasta/syopataudit/mahasyopa/
OP Kevytyrittäjä