Parvorokko

Parvorokko

Parvorokko on parvoviruksen aiheuttama, yleensä lieväoireinen rokkotauti, joka useimmiten sairastetaan lapsena. Parvorokko on vaarallinen raskaana oleville naisille ja voi aiheuttaa alkuraskaudesta jopa keskenmenon.

Parvorokon oireet

Parvorokon ensioire on usein kasvojen voimakas punoitus. Ihottuma lähtee yleistymään kehossa ja muuttuu vähitellen, varsinkin raajoissa, verkkomaiseksi kuvioinniksi. Tavallisesti ihottuma kestää muutamasta päivästä noin viikkoon, mutta se voi mennä ja tulla jopa viikkojen ajan. Erilaiset ulkoiset tekijät, kuten lämpötilojen vaihtelut, auringonvalo ja rasitus, voivat pahentaa ihottumaa, samoin stressi.

Parvorokossa yleisvointi pysyy yleensä hyvänä. Pienellä osalla sairastuneista tulee ennen ihottumaa yleisoireita, kuten kuumetta, yskää, nuhaa tai päänsärkyä. Parvorokko sairastetaan useimmiten lapsena, noin 5–15 ikävuoden välillä. Isommilla lapsilla tai aikuisilla oireisiin voi liittyä nivelvaivoja, jotka jatkuvat ihottuman parannuttuakin.  

Parvorokko voi olla myös oireeton tai niin lieväoireinen, että se jää huomaamatta. Verikokeella voidaan tarvittaessa määrittää, onko sairastanut parvorokon.

Parvorokko ja raskaus

Parvorokko on tavallisesti lieväoireinen ja melko harmiton tauti. Raskaana oleville naisille tauti voi kuitenkin olla vaarallinen. Jos raskaana oleva nainen sairastuu parvorokkoon eikä ole sairastanut tautia aiemmin, voi parvovirus tarttua sikiöön.

Alkuraskaudesta saatu infektio voi pahimmillaan aiheuttaa keskenmenon. Keskenmenoriski on noin 10 %. Raskausviikoilla 12–24 saatu tartunta puolestaan voi aiheuttaa sikiön anemiaa ja sydänlihastulehduksen, joista seurauksena on sikiön kudosten turvotus. Raskausviikon 24 jälkeen saatu parvovirustartunta ei aiheuta merkittävää vaaraa sikiölle. Parvorokko ei myöskään aiheuta epämuodostumia.

Jos raskaana olevan naisen lähipiirissä on parvovirusta, voidaan äidin mahdollinen tartunta selvittää veren vasta-aineiden määrityksellä. Tarvittaessa myös sikiön mahdollinen tartunta voidaan tutkia lapsivesinäytteestä. Jos parvovirustartunta on saatu raskauden alkupuolella, seurataan sikiön vointia ja mahdollista kudosten turvotusta ultraäänitutkimuksissa.

Parvorokon hoito ja ehkäisy

Lieväoireinen parvorokko tarvitsee harvoin mitään lääkehoitoa. Parvorokko paranee itsekseen eikä siihen liity jälkitauteja. Virustartunnan saaneelle sikiölle voidaan harkita punasolusiirtoa, mikäli sikiön hemoglobiini on alhainen.

Parvorokko on erittäin tarttuva eikä siihen ole olemassa rokotetta. Virus on tarttuvimmillaan ennen ihottuman ilmaantumista, joten sen ehkäisy on hyvin vaikeaa. Parvorokko tarttuu pisaratartuntana ja sen itämisaika vaihtelee 4 ja 28 vuorokauden välillä. 

Pieniä parvorokkoepidemioita on usein, noin kolmen vuoden välein, lopputalvesta tai keväällä. Aikuisväestöstä arviolta noin 60 % on sairastanut parvorokon. Taudin sairastaminen antaa immuniteetin, joten parvorokon uusiminen on erittäin harvinaista.

Raskaana olevien tulee välttää suoraa kontaktia parvorokkoon sairastuneeseen. Jos raskaana oleva nainen työskentelee lasten parissa eikä ole sairastanut parvorokkoa, kuuluu hän riskiryhmään, ja hänelle voidaan harkita sairauslomaa, jos työtehtävien vaihto ei onnistu.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00465 http://www.sairaslapsi.com/sairaudet/parvorokko http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/teratologinen-tietopalvelu/Infektiot/Sivut/Parvorokko.aspx
OP Kevytyrittäjä