Sepelvaltimotauti, angina pectoris

Sepelvaltimotauti

Sepelvaltimot ovat sydämen pinnan verisuonia, jotka huolehtivat ravinteiden ja hapen kuljetuksesta sydämen kudoksille. Sepelvaltimotauti tarkoittaa valtimoiden ahtautumista niin, että se haittaa verenvirtausta. Valtimoiden ahtautuminen johtuu ateroskleroosista, eli valtimoiden kovettumisesta.

Mikä sepelvaltimotauti on?

Valtimonkovettumatauti (valtimotauti) ateroskleroosi aiheuttaa muun muassa sydämen sepelvaltimoiden ahtaumaa. Sepelvaltimotaudissa ahtaumia suonissa on tavallisesti yhdestä muutamaan, mutta jo tämä riittää verenkierron häiriintymiseen ja hapenpuutteen syntyyn sydänlihaksessa.

Ahtaumat muodostuvat hitaasti, kun kolesterolia sisältävät hiukkaset tunkeutuvat valtimon sisäseinämiin. Tulehdusreaktion seurauksena valtimoon syntyy rasvapesäke, ateroomaplakki. Mikäli veren rasvakoostumus on huono, rasvapesäke voi kasvaa, kunnes verenvirtaus ei enää pysty kasvamaan tarvetta vastaavaksi, ja rasitustilanteessa sydänlihas kärsii hapenpuutteesta, iskemiasta.

Ateroomaplakin kasvuun vaikuttavat veren rasvakoostumuksen lisäksi muut verisuonia vahingoittavat tekijät. Näitä ovat esimerkiksi tupakointi, diabetes, kohonnut verenpaine, stressi ja elimistön muut tulehdukset.

Verisuonten ahtautumisen lisäksi sepelvaltimotauti aiheuttaa verisuoniin toimintahäiriön, jonka vuoksi valtimo ei pysty laajenemaan, kuten terve verisuoni.

Sepelvaltimotauti on hyvin yleinen sairaus, Suomessa yleisempi kuin muissa länsimaissa. Sepelvaltimotauti on tavallisinta ikääntyneellä väestöllä, ja siihen kuolee Suomessa vuosittain noin 10 000 henkilöä, tehden sepelvaltimotaudista yleisimmän kuolinsyyn.

Sepelvaltimotaudin oireet

Sepelvaltimotaudin tavallisin oire on fyysisen rasituksen yhteydessä ilmaantuva laaja-alainen rintakipu, angina pectoris. Kipu tuntuu yleensä keskellä rintaa puristavana ja voi säteillä erityisesti vasempaan käteen, mutta myös oikeaan käteen sekä leukaperiin, lapojen väliin ja ylävatsaan. Kivulla on tapana estää liikkuminen ja rauhoittua muutamassa minuutissa levossa. Kipu tuntuu yleensä samanlaisena aina, kun fyysinen rasitus ylittää tietyn kynnyksen.   

Joskus sepelvaltimotauti oireilee epätyypillisellä kivulla, joka voi tuntua polttavana ylävatsassa. Varsinkin naisilla ja vanhuksilla sairaus voi olla myös ilman rintakipuja. Oireina voi olla hengenahdistusta, rinnan ahdistusta, väsymystä, huonovointisuutta ja pahoinvointia.

Sepelvaltimotauti voi johtaa myös sydäninfarktiin ilman varoittavia oireita. Sydäninfarktin oireena on voimakas, puristava rintakipu, joka ei mene nopeasti ohi levossa tai nitron ottamisen jälkeen. Tällöin on soitettava välittömästi ambulanssi ja hakeuduttava hoitoon.

Sepelvaltimotaudin toteaminen

Sepelvaltimotautia sairastavan tavallisissa tutkimuksissa ei yleensä löydy mitään poikkeavaa. Oireiden perusteella tehdään usein rasitus-EKG koe. Kokeessa potilas polkee kuntopyörää asteittain lisääntyvällä vastuksella samalla kun häneltä mitataan sydämen sähkökäyrää. Rintakivut ja muutokset sähkökäyrässä kokeen aikana viittaavat sepelvaltimotautiin.

Lisäksi voidaan ottaa verikokeita, joilla selvitetään muun muassa sepelvaltimotaudin riskitekijöitä ja tärkeitä elintoimintoja. Tarvittaessa tehdään jatkotutkimuksia, kuten tietokonetomografia tai sydämen ultraäänitutkimus. Joskus tehdään myös varjoainekuvaus.

Sepelvaltimotaudin hoito

Sepelvaltimotaudin hoidossa iso rooli on niin elintavoilla kuin lääkehoidollakin. Elintavoilla on tärkeää pyrkiä estämään taudin riskitekijöitä, kuten korkeaa kolesterolia ja verenpainetta. Sepelvaltimotautipotilaan tulee tarkkailla ravinnosta saamaansa energiamäärää ja rasvojen koostumusta. Tupakointi pitäisi lopettaa tai vähintäänkin määrää vähentää. Painonhallinnan lisäksi myös sopiva määrä liikuntaa ja stressinhallinta on hyväksi.

Eri lääkkeitä voidaan käyttää niin sepelvaltimotaudin oireiden hoitoon kuin ennaltaehkäisyyn. Tärkein lääke potilaalle on asetyylisalisyylihappo “sydänaspiriini”, joka estää veren hyytymistä. Taudinkohtausten ennaltaehkäisyssä myös kolesterolilääkkeet, joista tavallisimpia ovat statiinit, ovat merkittävässä osassa.

Oireiden hoidossa yleisiä ovat nitrot. Nitroja on eri muodoissa ja nopea- sekä pitkävaikutteisina. Potilas ottaa yleensä itse tarpeen mukaan nopeavaikutteisia nitroja. Nitrot ovat varsin vaarattomia lääkkeitä eikä niiden ottoa kannata vältellä. Lääke on hyvä ottaa aina pienenkin rintakivun kohdalla. Lääkkeen voi ottaa myös ennaltaehkäisevästi ennen fyysistä rasitusta. On kuitenkin huomioitava, että nitroja ei saa ottaa samaan aikaan erektiota lisäävien lääkkeiden kanssa. Joidenkin erektiolääkkeiden kohdalla nitroja ei voi ottaa saman vuorokauden aikana ja eräiden lääkkeiden kohdalla ei vielä seuraavana päivänäkään.

Usein nitrot ovat suussa sulavina tabletteina. jotka laitetaan kielen alle sulamaan. Lääke auttaa parissa minuutissa, ja jos oireet eivät helpota, voidaan uusi tabletti ottaa parin kolmen minuutin jälkeen aina 4–5 nitroon asti. Nitroja saa myös suuhun suihkutettavina suihkeina ja tabletteina, jotka voi tarvittaessa pureskella.  

Muita sepelvaltimotautipotilaan lääkkeitä ovat muun muassa beetasalpaajat ja kalsiumkanavan salpaajat. Varsinkin beetasalpaajat ovat yleisessä käytössä ja estävät sydämen sykkeen nousun liian korkeaksi ja alentavat verenpainetta. Asetyylisalisyylihapon korvikkeena, ja joskus muutenkin, voidaan käyttää myös toista veren hyytymistä estävää lääkettä klopidogreelia. Lisäksi voidaan hoitaa yksilöllisesti tarpeen mukaan esimerkiksi diabetestä.

Pallolaajennus ja ohitusleikkaus

Mikäli elintavoilla ja lääkehoidolla ei saada tarvittavia tuloksia, tarvitaan sepelvaltimotaudin hoidossa invasiivisia toimenpiteitä. Toimenpiteet tulevat kyseeseen esimerkiksi, jos jo kevyt rasitus aiheuttaa oireita. Kaksi tavallisinta toimenpidettä sepelvaltimotaudin hoitoon ovat pallolaajennus ja ohitusleikkaus. Se, kumpaa toimenpidettä käytetään, ratkeaa varjoainekuvauksessa, kun selvitetään, missä ja millaisia ahtaumia on.

Pallolaajennuksessa sydämen valtimoihin viedään kyynär- tai reisivaltimon kautta katetri, jonka päässä on pieni pallo. Palloa laajentamalla levitetään suonen ahtaumakohtaa. Tarvittaessa toimenpiteen yhteydessä valtimoon voidaan laittaa myös stentti, joka ehkäisee ahtauman uusiutumista. Usein kaikkia tukkeumia ei ole tarpeen hoitaa pallolaajennuksella.

Laaja-alaiseen sepelvaltimotautiin hoitona on useimmin ohitusleikkaus. Ohitusleikkauksessa ahtautuneet suonet ohitetaan verisuonisiirrännäisillä, joiden kautta veri pääsee kulkemaan. Siirrännäiset otetaan tavallisimmin jalasta.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00077 http://www.sydan.fi/sydansairaudet-ja-hoito/sepelvaltimotauti http://www.terve.fi/sepelvaltimotauti/sepelvaltimotauti
OP Kevytyrittäjä