Vulvodynia

Vulvodynia

Vulvodynia on oireyhtymä, johon liittyy ulkosynnyttimien kipu. Vulvodynian syitä ei varmuudella tiedetä ja oireyhtymästä on useaa eri muotoa.

Etsitkö gynekologia?

Mitä on vulvodynia?

Vulvodynia on oireyhtymä, jossa esiintyy kipua naisen sukuelinten alueella. Oireyhtymä on melko yleinen, mutta sen tutkimus on vielä puutteellista. Syytä vulvodyniaan ei toistaiseksi tiedetä. Laukaisevia tekijöitä voivat olla toistuvat hiivatulehdukset, bakteeritulehdus tai ehkäisypillerit. Laukaisevien tekijöiden lisäksi taustalla on kuitenkin todennäköisesti muita, tuntemattomia syitä.

Vulvodynia voidaan jakaa eri alaluokkiin. Vulvan vestibuliittisyndrooma viittaa emättimen eteisen pienten rauhasten ärsytystilaan. Syklisessä vulvovaginiitissa emättimen ja sen eteisen ärsytystila toistuu säännöllisesti. Kolmas luokka on dysesteettinen (essentiaalinen) vulvodynia, joka viittaa ulkosynnyttimien ja välilihan alueen poikkeavaan kosketuksen kokemiseen.

Vulvodynian oireet

Vulvodynian oireet ovat vaihtelevia ja niihin kuuluvat ulkosynnyttimien ja välilihan alueen kipu, kirvely ja kosketusarkuus. Kipu on usein pistävää tai polttelevaa. Kipupisteissä voi olla myös punoitusta ja turvotusta.

Vestibuliittisyndroomassa tyypillistä on yhdyntäkipu. Syklisen vulvovaginiitin kohdalla kipu on yleensa pahimmillaan yhdynnän jälkeen, usein seuraavana päivänä, sekä ennen kuukautisia. Dysesteettiseen vulvodyniaan liittyy jatkuva hermokivun tyyppinen kipu laajalla alueella ulkosynnyttimissä ja peräaukon ympärillä. Kipu voi säteillä myös alaselkään ja reisiin. Vulvodynian oire voi olla myös vaginismi, emätinkouristukset lantionpohjan lihaksissa.

Vulvodynian toteaminen

Vulvodynia voi olla vaikea todettava, sillä sen syytä ei tunneta. Tutkimuksissa tärkeässä osassa on potilaan kuvaus oireista sekä muiden mahdollisten sairauksien poissulkeminen. Gynekologista sisätutkimusta ei aina ole välttämätöntä tehdä, se voi olla kivuliasta potilaalle.

Tavallinen tutkimus on niin sanottu vanutikkutesti, jossa lääkäri koskettelee emättimen suuaukon ympärystää koskealla vanupuikolla paikantaen kipukohdat. Muita tutkimuksia voivat olla papa-koe ja tulehdusnäytteet. Joskus tehdään kolposkopia tai otetaan ulkosynnyttimistä koepala.

Tutkimuksissa poissuljetaan tulehdukset, sukuelinherpes, ihottumat ja muut ihotaudit.

Vulvodynian hoito

Vulvodynian itsehoitona voi käyttää ihon hoitoöljyä kipeisiin kohtiin. Yhdyntäkipuja voi vähentää käyttämällä liukastetta sekä puuduttavaa geeliä.  Hoitoon kuuluu myös perushygienia, pesu korkeintaan kerran päivässä pelkällä vedellä. On hyvä suosia väljiä vaatteita ja välttää turhaa pikkuhousunsuojien käyttöä. Lantionpohjan lihasten tunteminen auttaa myös. Harjoituksilla voi oppia rentouttamaan lihakset ja tarvittaessa apua saa fysioterapeutilta.

Tilanteesta kannattaa myös keskustella kumppanin kanssa. Tarvittaessa voi turvautua pari-, seksuaali, psyko- tai käyttäytymisterapiaan.

Mikäli omatoiminen hoito ei riitä, tulee hakeutua gynekologin vastaanotolle. Vulvodynian alaluokan selvittyä voidaan kokeilla erilaisia hoitoja. Ehkäisypillereistä voi olla hyödyllistä pitää taukoa, tai jos taustalla on toistuvia hiivatulehduksia, voidaan kokeilla estolääkitystä pitkänä kuurina.

Joskus vulvodyniaa hoidetaan myös trisyklisillä masennuslääkkeillä. Lääkitys aloitetaan pienellä annoksella ja sitä nostetaan vähitellen tarpeen mukaan. Masennuslääkkeiden teho perustuu kipukynnyksen nostamiseen.

Vaikeimmissa tapauksissa, joissa muut hoitomuodot eivät ole auttaneet, voidaan harkita myös kirurgista hoitoa. Leikkauksessa pyritään poistamaan kivulias iho- tai limakalvoalue.

Vulvodynian hoito voi olla ongelmallista ja varmaa, parantavaa hoitoa ei ole. Paraneminen voi myös viedä aikaa, usein kuukausia. Jopa puolet potilaista kuitenkin paranee tai saavuttaa vähintäänkin pitkän oireettoman jakson ilman hoitoa.

Etsitkö gynekologia?

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00650 http://www.terve.fi/vulvodynia/vulvodynia
OP Kevytyrittäjä