info@tohtorille.fi
Magneettikuvaus on tutkimus, jolla saadaan turvallisesti, ilman ionisoivaa säteilyä, paras mahdollinen anatominen kuva kehosta. Magneettikuvauksen tavallisia syitä ovat nivelten vammojen, neurologisten oireiden, selkävaivojen ja tapaturmien tutkimus.
Magneettikuvaus sopii monien sairauksien ja tapaturmien tutkintaan. Erityisen hyvin se sopii nivelten, selkärangan, pään ja verisuonten kuvauksiin. Lisäksi magneettikuvausta voidaan käyttää muun muassa vatsan ja rintojen tutkimuksiin.
Kuvauksen aiheena voivat olla kasvaimet, murtumat ja repeämät, tulehdukset, turvotukset, verenvuoto, verenkiertohäiriöt, ahtaumat sekä välilevynpullistumat. Magneettikuvaus antaa lisätietoa esimerkiksi epäiltäessä Alzheimeria tai MS-tautia.
Magneettikuvauksella voidaan löytää sairauksia ja häiriöitä jo varhaisessa vaiheessa, jolloin hoitotulokset ovat usein parempia.
Magneettikuvaus on turvallinen tutkimus, joka voidaan tehdä kaikenikäisille. Se perustuu magneettikenttään, radioaaltoihin ja kehossa olevaan veteen, eikä siinä käytetä haitallista, ionisoivaa säteilyä. Raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana tutkimusta ei kuitenkaan suositella.
Magneettikuvauksen esteenä ovat kehon sisäiset metalliesineet. Esimerkiksi sydämentahdistin, insuliinipumppu, korvaimplantti ja proteesit voivat estää kuvauksen. Harvinainen munuaissairaus voi myös olla esteenä tutkimukselle.
Magneettikuvauksessa potilas makaa vuoteella, joka viedään tunnelimaisen kuvauslaitteen sisälle. Kuvauslaite on avoin molemmista päistä, siinä on ilmastointi ja valot. Laite voi pitää kovaa ääntä, joten tutkittava saa kuulosuojaimet, joista usein voi kuunnella myös musiikkia. Ahtaanpaikankammoisten kannattaa kertoa asiasta ennen kuvausta, ja toimenpidettä voidaan tarvittaessa helpottaa lääkityksellä.
Tutkittavan kehonosan tulee olla paikallaan kuvauksen ajan, joten potilaalle etsitään mahdollisimman mukava asento. Tutkittavan kohteen päälle laitetaan tutkimuskela, joka vastaanottaa kuvasignaaleja.
Magneettikuvauslaite ottaa kuvia kohteesta useasta eri suunnasta. Joskus kuvauksissa käytetään käden laskimoon annettavaa varjoainetta, joka helpottaa kohteiden erottumista kuvista ja siten diagnoosin tekemistä. Tutkimus kestää tyypillisesti noin 30–45 minuuttia.