• info@tohtorille.fi

MS-tauti vaikuttaa liikunta- ja toimintakykyyn | Tohtorille.fi

MS-tauti, eli multippeliskleroosi, on keskushermoston sairaus, joka vaikuttaa liikunta- ja toimintakykyyn. MS-tauti on autoimmuunitauti, jossa kehon vasta-aineet hyökkäävät aivojen valkean aineen hermohaarakkeita vastaan. Naisilla MS-tauti on noin kaksi kertaa yleisempää kuin miehillä.

Mikä on MS-tauti?

MS-tauti on autoimmuunitauti, eli siinä elimistö hyökkää omia kudoksia vastaan. MS-taudissa kehon vasta-aineet hyökkäävät aivojen valkoisen aineen hermoston tuoja- ja viejähaarakkeisiin. Tulehdusreaktion myötä haarakkeita eristävä myeliiniproteiinivaippa vaurioituu, jolloin tiedonvälitys aivoista ja selkäytimestä muualle kehoon hidastuu tai estyy. Myeliiniproteiinivaipan vaurioitumisprosessia kutsutaan demyelinaatioksi.

Autoimmuunireaktion jälkeen vaurioituneeseen hermoon syntyy arpikudosta, joka näyttäytyy magneettikuvissa niin sanottuna plakkina. Arpeutumat ovat antaneet taudille nimen multippeliskleroosi eli pesäkekovettumatauti.

MS-tauti on keskushermoston sairaus, eli se vaikuttaa aivojen ja selkäytimen toimintaan. Se ei suoraan vahingoita muuta elimistöä.

Suomessa MS-tautia sairastavia on noin 7000. MS-tauti voi puhjeta missä tahansa iässä, tavallisimmin kuitenkin 20–40 -vuotiaana.

MS-taudin aiheuttajat

MS-tautia on tutkittu paljon, mutta sen aiheuttavat tekijät ovat vielä osittain tuntemattomat. Todennäköistä on, että taudin puhkeamiseen vaikuttaa monien asioiden summa. Perinnöllisyydellä on osoitettu olevan merkitystä, mutta ilmeisesti tarvitaan myös jokin laukaiseva ympäristötekijä.

On esitetty, että jotkin lapsena sairastetut virusinfektiot voisivat olla laukaiseva tekijä aikuisiällä. MS-tauti on yleistä pohjoisilla leveysasteilla, jonka vuoksi myös D-vitamiinin vähäistä saantia pidetään taudin laukaisevana tekijänä. Myös tupakointi on MS-taudin riskitekijä.

MS-tautiin ei tunneta varsinaista ehkäisykeinoa. Tupakoimattomuudesta ja D-vitamiinilisistä voi kuitenkin olla hyötyä taudin ehkäisyssä.

MS-taudin oireet

MS-taudille tyypillistä on aaltoileva oireilu, oireita syntyy ja häviää tai vanhat oireet uusivat. Oireita voi esiintyä eri kehonosissa, riippuen missä osassa keskushermostoa tulehdus ja demyelinaatio ovat käynnissä.

Tavallisia MS-taudin ensioireita ovat näön hämärtyminen toisessa silmässä sekä puutuminen ja oudot tuntemukset raajoissa. Oireisiin voi kuulua myös raajojen lihasheikkoutta, tasapainovaikeuksia, huimausta, kaksoiskuvia, puhehäiriöitä, suolen ja virtsarakon toiminnan häiriöitä ja uupumusta.

Oireiden aaltoilu on riippuvainen tulehduspesäkkeistä. Tulehduksia syntyy ja laantuu, minkä jälkeen vauriot korjautuvat tai arpeutuvat. Myeliiniproteiinivaippa korjautuu varsinkin taudin alkuvaiheissa, mutta toistuvien hyökkäysten jälkeen korjaantuminen on vaikeampaa, ja itse hermo vaurioituu. Aivoilla on kyky muovautua olosuhteiden pakosta ja hermosto saattaa kuitenkin etsiä uusia reittejä tiedonvälitykseen hermoston vaurioiduttua.

Vanhojen oireiden uusiutuminen liittyy usein johonkin sairastettuun tulehdukseen. Mikäli oireet uusiutuvat tai ilmaantuu uusia oireita muussa tilanteessa, puhutaan taudin pahenemisvaiheesta. Pahenemisvaiheita on usein varsinkin MS-taudin alkuvaiheessa, myöhemmin tauti usein aiheuttaa hidasta ja tasaista heikkenemistä liikunta- ja toimintakyvyssä.

MS-taudista tunnetaan myös muita muotoja. Liikunta- ja toimintakyky saattaa heiketä tasaisesti heti taudin toteamisesta asti harvinaisessa tautimuodossa. Joskus tauti on hyvin vähäoireinen ja saattaa aiheuttaa vaikka vain yhden oireilevan pahenemisvaiheen koko elämän aikana.

MS-tauti vaikuttaa normaalielämään usein vasta vuosien sairastamisen jälkeen. Liikunta- ja toimintakyky säilyvät suurimmalla osalla pitkään. Samoin työelämässä pystyy olemaan normaalisti yleensä pitkään, jopa eläkeikään saakka. Elinikään tauti vaikuttaa vain vaikeimmassa muodossaan.

MS-taudin hoito

MS-tauti ei voida parantaa. Lääkehoidolla taudin kulkuun voidaan kuitenkin vaikuttaa.  

Taudin pahenemisvaiheita ja tulehdusmuutoksia vähentävät pistoksina annettavat beetainterferoni ja glatirameeriasetaatti Ne vaikuttavat puolustusjärjestelmään. Viime vuosina on tullut myös tablettimuotoisia lääkkeitä (teriflunomidi ja dimetyylifumaraatti), jotka samoin vähentävät pahenemisvaiheita ja magneettikuvissa näkyviä tulehdusmuutoksia. Hoidot vaativat säännöllistä seurantaa verikokein sivuvaikutusten vuoksi.

Mikäli edellä mainitut lääkkeet eivät auta, voidaan kokeilla muita lääkkeitä: fingolimodia, alemtutusmabia tai natalitsumabia. Näillä lääkkeillä voi olla vakavia haittavaikutuksia, joten ne eivät ole ensisijaisia vaihtoehtoja, ja seurannan on oltava vielä tiukempaa.

Kortisonihoidolla voidaan lyhentää taudin pahenemisvaiheita. Hoito ei kuitenkaan estä taudin etenemistä. Kortisoni annetaan suurena annostuksena joko suun kautta tai suoraan laskimoon. Kortisonihoidossa suositaan lyhyitä, usein kolmen vuorokauden, kuureja.

MS-taudin hoitoon kuuluu myös bakteeritulehdusten hoito, sillä ne altistavat taudin pahenemisvaihelle. Tällaisia tulehduksia voivat olla esimerkiksi virtsatie– sekä poskiontelotulehdukset ja hampaiden tulehdukset.

Itsehoidossa tärkeässä roolissa on liikunta. Liikunta auttaa oireisiin sekä pitää yllä lihaskuntoa ja tasapainoa. Omatoimisen liikunnan lisäksi tarvittaessa käytetään ohjattua kuntoutusta, esimerkiksi fysioterapian muodossa. Kuntoutukseen voi kuulua myös puheterapiaa, toimintaterapiaa tai neuropsykologista kuntoutusta.

MS-tautipotilaan liikunta- ja toimintakykyä voidaan tukea myös erilaisilla apuvälineillä. Tavallisesti ensimmäisiä apuvälineitä ovat kävelykepit tai kyynärsauvat. Kotitöitä voidaan helpottaa erilaisilla pienapuvälineillä. Autoon asennettavia, helpottavia lisävarusteita ovat automaattivaihteet ja ohjaustehostin. Joskus tarvitaan pyörätuolia.

Lähteet:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00048 http://www.neuroliitto.fi/ms http://www.terve.fi/ms-tauti/ms-tauti http://www.neuroliitto.fi/tietoa/ms-tauti/mik%C3%A4-ms-tauti