info@tohtorille.fi
Kilpirauhasen liikatoiminta (hypertyreoosi) on tila, jossa kilpirauhanen tuottaa liikaa tyroksiinia. Liikatoiminnan taustalla on yleisimmin Basedowin tautina tunnettu tila. Kilpirauhanen on kaulan alaosassa sijaitseva rauhanen, joka tuottaa aineenvaihduntaan ja elimistön toimintaan vaikuttavia hormoneja.
Tavallisin syy kilpirauhasen liikatoiminnalle, eli hypertyreoosille, on Basedowin tautina (kutsutaan myös Graves’in taudiksi) tunnettu autoimmuunisairaus. Sairaus selittää noin 80 % liikatoimintatapauksista Suomessa. Basedowin taudissa elimistöön muodostuu vasta-aineita, jotka aktivoivat kilpirauhasen toimimaan liian vilkkaasti.
Toinen liikatoiminnan aiheuttaja on kyhmystruuma. Kyhmystruumassa kilpirauhaseen kehittyy kyhmyjä, jotka tuottavat ylimääräistä kilpirauhashormonia, tyroksiinia. Kyhmystruuman aiheuttama kilpirauhasen liikatoiminta ei usein ole yhtä vaikea kuin Basedowin taudin aiheuttama. Harvinaisempi kilpirauhasen liikatoiminnan syy on toksinen adenooma. Se on hyvänlaatuinen, kilpirauhashormonia liikaa tuottava kyhmy.
Kilpirauhasen liikatoiminnasta kärsivät naiset miehiä useammin. Tavallisin ikä sairastua on noin 30–40 vuotta, mutta sairastua voi muulloinkin. Kyhmystruuma on tavallisempi syy liikatoiminnalle iäkkäällä väestöllä, Basedowin tauti puolestaan vähän nuoremmilla ja myös lapsilla.
Kilpirauhasen liikatoiminnan oireet syntyvät yleensä asteittain viikkojen tai kuukausien aikana kiihtyneen aineenvaihdunnan myötä.
Oireisiin kuuluvat muun muassa hikoilu, kiihtynyt sydämen syke, ripuli, käsien tärinä ja laihtuminen ruokahalun kasvusta huolimatta. Puhe ja liikehdintä voivat muuttua vilkkaaksi ja voi esiintyä unettomuutta, keskittymiskyvyn puutetta, ärtyneisyyttä, hermostuneisuutta ja itkuherkkyyttä. Lisäksi kunto laskee ja väsymystä on tavallista enemmän. Erityisesti iäkkäillä potilailla suorituskyky voi laskea ja sydänoireet sekä rytmihäiriöt voivat pahentua.
Osa kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavista saa myös silmäoireita. Katseesta voi tulla tuijottava. Basedowin tautiin liittyy joskus erillinen silmäoireyhtymä, jonka oireita ovat silmien vetistely, punoitus ja hiekan tunne silmissä. Lisäksi oireita ovat kaksoiskuvat, kipu silmien takana sekä vaikeissa tapauksissa näön heikentyminen.
Kilpirauhasen liikatoiminta voidaan todeta helposti verikokeen perusteella. Kliinisessä tutkimuksessa voidaan muun muassa tunnustella suurentunutta kilpirauhasta. Liikatoimintaa epäiltäessä on hyvä hakeutua nopeasti tutkimuksiin, sillä tautia ei voi omilla elintavoilla hoitaa.
Liikatoiminnan ensimmäinen hoito on tavallisesti liiallisen hormonin eritystä hillitsevä lääkitys karbimatsoli. Liikatoiminnan oireita, kuten kiihtynyttä sykettä, voidaan myös heti hoitaa beetasalpaajilla. Kun liikatoiminta on lääkehoidolla saatu normalisoitumaan, hoidetaan se kokonaan joko pitkäaikaisella estolääkityksellä, radioaktiivisella jodilla tai leikkauksella.
Radioaktiivinen jodi on yleinen ja yksinkertainen hoito kilpirauhasen liikatoimintaan. Radioaktiivinen jodi nautitaan kapselina suun kautta ja se etsiytyy kilpirauhaseen, missä se tuhoaa soluja, ja hillitsee siten tyroksiinin eritystä. Hoidon seurauksena on monesti kilpirauhasen vajaatoiminta, jota hoidetaan tyroksiinilla. Radioaktiivisen jodin säteilyannos on hyvin pieni, eikä sillä ole todettu merkittäviä haittoja. Radiojodihoitoa ei kuitenkaan voi antaa raskauden tai imetyksen aikana ja hoidon jälkeen raskautta ei suositella puoleen vuoteen. Joskus liikatoiminta uusii hoidon jälkeen, ja joudutaan antamaan uusi annos radioaktiivista jodia.
Jos kilpirauhanen ei ole suurentunut paljoa, voidaan hoitona käyttää pitkäaikaista karbimatsolikuuria. Estohoitoa jatketaan yleensä noin puolitoista vuotta, minkä jälkeen osalla potilaista sairaus pysyy kokonaan poissa. Estohoidon etu on, että se ei aiheuta kilpirauhasen vajaatoimintaa ja se sopii hyvin myös, jos potilaalla on Basedowiin liittyvä silmäoirehtymä. Jos liikatoiminta kuitenkin uusii, hoidetaan se joko radioaktiivisella jodilla tai leikkauksella.
Kilpirauhasen leikkaushoito valitaan usein, kun kilpirauhanen on suurentunut paljon. Leikkauksessa kilpirauhasesta poistetaan osa, jolloin tyroksiinihormonin eritys vähenee. Leikkaus aiheuttaa yleensä myös kilpirauhasen vajaatoiminnan, jota hoidetaan tyroksiinilla. Etuna leikkauksessa on, että liikatoiminta ei voi uusia sen jälkeen. Riskeihin kuuluu pieni äänihuulihermon vaurioitumisen mahdollisuus, jonka seuraus on äänen käheys.
Kilpirauhasen liikatoimintaa ei voi ehkäistä. Silmäoireita kuitenkin voi ehkäistä tupakoimattomuudella.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00665 http://www.kilpirauhasliitto.fi/index.php/kilpirauhassairaudet/asiantuntijoiden-kirjoituksia/131-kilpirauhasen-liikatoiminta-camilla-schalin-jantti-kilpi-12012.html http://www.terve.fi/kilpirauhasen-liikatoiminta/kilpirauhasen-liikatoiminta https://www.tohtorille.fi/taudit-ja-sairaudet/kilpirauhasen-vajaatoiminta