info@tohtorille.fi
Mononukleoosi, eli rauhaskuume, tunnetaan kansanomaisesti pusutautina, koska tauti leviää syljen välityksellä, usein suudellessa. Mononukleoosi on viruksen aiheuttama kuumetauti ja usein siihen liittyy nielutulehdus.
Mononukleoosin aiheuttaa Epstein-Barrin virus. Virus jää taudin jälkeen loppuelämäksi hermosoluihin. Mononukleoosin sairastaa vain kerran elämässään, mutta oireettomanakin virusta voi välillä erittyä sylkeen ja sitä kautta levitä.
Lähes kaikki suomalaiset saavat Epstein-Barr viruksen tartunnan elämänsä aikana. Yleisimmin virus tarttuu alle viiden vuoden ikäisenä, todennäköisesti vanhemmilta, tai 15–25 ikävuoden välillä suutelun välityksellä. Pusutauti nimitys taudille tuleekin siitä, että se leviää tyypillisesti suudellessa.
Pienillä lapsilla mononukleoosi on usein lieväoireinen kuumetauti. Monesti pienten lasten kohdalla tauti jää huomaamatta.
Vanhempana sairastetun pusutaudin oireet ovat selvästi voimakkaammat kuin lapsena. Tyypilliset oireet ovat korkea kuume, turvonneet imusolmukkeet kaulalla ja muualla vartalossa sekä kivulias nielurisatulehdus, johon liittyy myös peitteet nielurisoissa.
Joskus tautiin liittyy lihas- tai vatsakipuja. Alkuvaiheessa tautia silmäluomet voivat olla turvonneet ja osalla potilaista rintakehään ilmestyy punoittavaa rokkoa. Ihottumaa ilmestyy lähes aina, jos potilas käyttää taudin aikana amoksisilliini -antibioottia. Kyse ei tällöin ole lääkeallergiasta vaan lääkkeen ja viruksen yhteisvaikutuksesta.
Tautiin liittyy aikuisilla usein oireeton maksatulehdus. Maksatulehdus ei kuitenkaan aiheuta pysyviä vaurioita maksaan. Suurentunut perna voi taudin aikana olla tavallista hauraampi ja puhjeta, joten fyysisesti raskaita aktiviteetteja ja esimerkiksi kamppailulajeja on vältettävä noin kuukauden ajan.
Vakavina, mutta harvinaisina, oireina mononukleoosiin liittyy joskus aivokalvontulehdus, aivokuume tai sydänlihastulehdus. Vakavat oireet esiintyvät lähinnä, jos tauti sairastetaan tavallista myöhemmin, yli 25 -vuotiaana.
Joskus mononukleoosin sairastaneita vaivaa jopa kuukausia taudin jälkeen voimakas uupumus. Syytä tähän ei tiedetä.
Jos nuoren aikuisen taudinkuva on mononukleoosille tyypillinen, voidaan tauti todeta oireiden perusteella. Tauti on hyvä erottaa streptokokin aiheuttamasta angiinasta, joka vaatii antibioottihoidon. Angiinasta pusutauti voidaan erottaa yleisten imusolmukesuurentumien perusteella.
Myös verenkuva voi erottaa mononukleoosin angiinasta. Mononukleoosissa valkosolujen erittelylaskelmassa löydetään ylimäärin yksitumaisia (mononukleaarisia) soluja, jotka ovat antaneet taudille sen nimenkin. Olemassa on myös mononukleoosin pikatesti. Sen tarkkuus on kuitenkin vain 80–90 % luokkaa, joten sitä ei käytetä kaikissa terveyskeskuksissa.
Joskus pitkittyneen ja epäselvän taudin kohdalla turvaudutaan Epstein-Barrin viruksen vasta-aineiden tutkimiseen. Tulehdusarvot ovat tavallisesti normaalit tai hieman koholla. Maksa-arvot ovat lähes aina mononukleoosissa koholla, vaikka maksatulehdus ei oireile.
Mononukleoosin hoitoon ei ole parantavaa lääkitystä. Esimerkiksi antibiooteilla ei ole vaikutusta taudin oireisiin eikä sen kestoon. Kipua niellessä voi helpottaa tulehduskipulääkkeillä. Lisäksi kannattaa juoda paljon vettä tai mehuja, kuumeen ja kurkkukivun lievitykseen, ja elimistön kuivumisen estämiseksi.
Pusutauti on usein melko pitkäkestoinen, mutta paranee yleensä itsestään 1–3 viikon kuluessa. Joskus kuumeilu voi kuitenkin jatkua jopa 4–6 viikon ajan, parantuen kuitenkin lopulta itsekseen.
Jos kurkun kipu tai turvotus vaikeuttaa hengitystä tai syömistä ja juomista, tulee hakeutua lääkärin hoitoon. Joskus potilas joudutaan ottamaan sairaalahoitoon nesteytystä varten. Sairaalahoidossa tulehdusta ja turvotusta voidaan hoitaa kortisonilla.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00585 http://www.sairaana.com/sairaudet/rauhaskuume http://www.terve.fi/nielutulehdus/69397-mononukleoosi-potilasohje