info@tohtorille.fi
Veritulppa on tavallisimmin alaraajan syvissä laskimoissa esiintyvä verihyytymä. Laskimoveritulpan, eli laskimotukoksen, vaarallisin seuraus voi olla keuhkoveritulppa. Pahimmillaan keuhkoveritulppa on hengenvaarallinen.
Laskimoveritulpan syntytapa on erilainen kuin valtimoihin syntyvien hyytymien valtimotaudissa, joten laskimotukoksen riskitekijätkin ovat erit. Laskimotukoksia syntyy pääasiassa alaraajan syviin laskimoihin, joissa verenkierto on alttiimpi hyytymistä edistäville häiriöille. Veritulppa voi kuitenkin harvinaisemmissa tapauksissa syntyä myös pään tai kaulan alueelle, yläraajaan, vatsan alueelle, maksaan tai suolistoon.
Laskimotukokselle altistavat seuraavat tekijät: pitkä liikkumattomuus, alaraajan vammat, suuret leikkaukset, tupakointi, ehkäisypillerien käyttö, raskaus, hormonikorvaushoito, jotkin vaikeat sairaudet (erityisesti syöpä), ylipaino ja perinnölliset hyytymishäiriöt. Myös suonikohjut, aikaisempi veritulppa ja ikääntyminen ovat riskitekijöitä.
Laskimoveritulppa on melko yleinen sairaus. Nuorista aikuisista veritulpan saa noin yksi tuhannesta. Yli 70 -vuotiaista laskimotukoksen saa jo noin yksi sadasta.
Veritulpan tavallisimmat oireet ovat pohkeen turvotus, jalan särky levossa ja kipu kävellessä. Jalan turvotus voi olla toispuoleista, ja iho voi punoittaa ja kuumottaa. Rasituskivusta poiketen veritulpan aiheuttama kipu ei helpota vaan pahenee. Joskus veritulppa aiheuttaa myös yleisoireita, kuten lämpöilyä, suorituskyvyn alenemista ja huonovointisuutta. Monesti kaikki oireet eivät esiinny yhtä aikaa, ja joskus laskimotukos voi olla jopa täysin oireeton.
Veritulpan vakavin seuraus voi olla keuhkoveritulppa. Keuhkoveritulppa syntyy, kun muualla oleva verihyytymä tai sen osa irtautuu ja kulkeutuu sydämen kautta keuhkoihin tukkien keuhkovaltimon haaran.
Jos keuhkoveritulppa on suuri, se aiheuttaa äkillisen kohtauksen, jonka oireita ovat hengenahdistus, rintakipu, verenpaineen lasku, kiihtynyt pulssi, huimaus ja joskus jopa pyörtyminen. Pienet keuhkoveritulpat puolestaan voivat oireilla ohimenevinä hengenahdistuskohtauksina, tai jos hyytymästä irtoaa jatkuvasti osia keuhkoihin, asteittain pahenevana hengenahdistuksena. Keuhkoveritulpan aiheuttama hengenahdistus voi tuntua levossakin.
Laskimotukoksen todennäköisyyttä voidaan arvioida määrittämällä verikokeesta D-dimeeriarvo. Lopullinen diagnoosi tehdään kuitenkin yleensä ultraäänitutkimuksella. Keuhkoveritulppa puolestaan näkyy tietokonetomografiassa.
Kun laskimotukos on todettu, aloitetaan välittömästi hoito veren hyytymiseen vaikuttavalla hepariinilla, joka annostellaan pistoksina ihon alle. Samaan aikaan aloitetaan myös hitaammin vaikuttava, suun kautta nautittava verenohennuslääkitys. Useimmiten verenohennuslääke on varfariini (Marevan). Joskus alkuvaiheessa käytetään myös liuotushoitoa.
Lääkitys säädetään oikealle tasolle seuraamalla verikokein INR-arvoa. Verenohennuslääkkeen käyttöä jatketaan vähintään 3–6 kuukautta, joskus pidempäänkin. Laskimotukoksen hoitoon kuuluu myös tukisukan käyttö. Tukisukka on mittojen mukaan tehty, puristava hoitosukka, joka ehkäisee vaurioita jalan laskimoiden läpissä.
Keuhkoveritulppa hoidetaan aina sairaalassa kiireellisenä tapauksena. Keuhkoveritulpan hoidossa käytetään liuotushoitoa usein. Lisäksi aloitetaan heti hepariinihoito ja verenohennuslääkitys. Verenohennuslääkkeen käyttöä jatketaan samoin kuin laskimotukoksen kohdalla.
Veritulppaa voi ehkäistä omatoimisesti välttämällä pitkään istumista. Pitkillä auto-, juna- tai lentomatkoilla tulee nousta välillä jaloittelemaan. Jos veritulpan riski on suurentunut, käytetään pitkillä lentomatkoilla tukisukkia.
Veritulppaa voi myös ehkäistä lopettamalla tupakoinnin ja painonhallinnalla. Tupakointi yhdistettynä ehkäisypillerien käyttöön lisää erityisesti laskimotukoksen riskiä. Ehkäisypillereissä varsinkin estrogeeni lisää tukosriskiä. Veritulpan sairastaneille tai muuten riskiryhmään kuuluville voidaan ehkäisyssä käyttää keltarauhashormonivalmisteita.
Sairaanhoidossa ehkäisevää hepariinihoitoa annetaan ennen isoja leikkauksia. Sydäntauteja tai syöpää sairastaville ehkäisevää lääkitystä voidaan käyttää ilman leikkaustakin. Raskaana oleville naisille käytetään hepariinia ehkäisevästi, mikäli aiemman raskauden aikana on ollut veritulppa tai riski on muuten suuri. Verenohennuslääkitystä voidaan käyttää ennaltaehkäisevästi vuosienkin ajan, jos on suurentunut riski saada laskimotukos perinnöllisten tai muiden syiden vuoksi.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00039 http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/tunnistatko-laskimotukoksen/#.VxTf1jCLTIU https://www.mehilainen.fi/miten-toimia-kun-veritulppa-yll%C3%A4tt%C3%A4%C3%A4
Huomautus: tämä artikkeli on yleistä terveystietoa eikä korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen arviota, diagnoosia tai hoitoa. Äkillisissä terveysongelmissa voit soittaa Päivystysapuun 116117 (maksuton, palvelee ympäri vuorokauden lähes koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta). Hätätilanteessa soita 112.
Suomenkielisen Wikipedian mukaan syvän laskimotukoksen syitä ovat laskimon seinämän vaurio, verenvirtauksen hidastuminen ja lisääntynyt hyytymisalttius. Yleisin paikka on sääri. Hyytymä voi irrota ja kulkeutua keuhkoihin, jolloin syntyy keuhkoveritulppa. Siksi oireisiin pitää suhtautua vakavasti.
Englanninkielisen Wikipedian mukaan oireet tulevat tyypillisesti tuntien tai päivien kuluessa, mutta ne voivat alkaa myös äkillisesti tai kehittyä viikkojen aikana. Yleensä oireet ovat yhdessä jalassa, ja käsissä tukoksia on 4–10 prosentissa tapauksista. Tyypillisiä oireita ovat:
Kaikki laskimotukokset eivät kuitenkaan aiheuta oireita. Äkillinen hengenahdistus, rintakipu tai veriyskä voivat viitata keuhkoveritulppaan, ja silloin pitää hakeutua heti päivystykseen.
Lääkäri voi arvioida tukoksen todennäköisyyden pisteytyksellä, kuten Wellsin pisteillä. D-dimeeri-verikoe auttaa sulkemaan tukoksen pois tai osoittaa lisätutkimusten tarpeen. Diagnoosi varmistetaan yleensä laskimoiden ultraäänitutkimuksella. Laskimotukos yleistyy iän myötä ja on miehillä hieman yleisempi. Yleisin pitkäaikainen jälkiseuraus on posttromboottinen oireyhtymä, joka voi aiheuttaa kipua, turvotusta, raskauden tunnetta, kutinaa ja vaikeissa tapauksissa haavaumia. Noin 30 prosentilla tukos uusiutuu kymmenen vuoden kuluessa.
Englanninkielisen Wikipedian mukaan syvän laskimotukoksen riskitekijöitä ovat äskettäinen leikkaus, korkea ikä, aktiivinen syöpä, ylipaino, infektiot, tulehdukselliset sairaudet, aiempi tai suvussa esiintynyt laskimotukos, vammat, liikkumattomuus, hormonaalinen ehkäisy, raskaus ja synnytyksen jälkeinen aika. Siksi myös pitkä istuminen esimerkiksi pitkällä lennolla voi lisätä riskiä. Väestötasolla tukoksia ehkäistään välttämällä ylipainoa ja liikkumalla aktiivisesti. Pienten leikkausten jälkeen suositellaan varhaista ja tiheää kävelyä. Suuremmissa leikkauksissa käytetään verenohennuslääkettä tai asetyylisalisyylihappoa yhdessä jaksottaisen paineluhoidon kanssa. Lennoilla kannattaa nousta välillä kävelemään, liikuttaa nilkkoja ja juoda riittävästi.