info@tohtorille.fi
Veritulppa on tavallisimmin alaraajan syvissä laskimoissa esiintyvä verihyytymä. Laskimoveritulpan, eli laskimotukoksen, vaarallisin seuraus voi olla keuhkoveritulppa. Pahimmillaan keuhkoveritulppa on hengenvaarallinen.
Laskimoveritulpan syntytapa on erilainen kuin valtimoihin syntyvien hyytymien valtimotaudissa, joten laskimotukoksen riskitekijätkin ovat erit. Laskimotukoksia syntyy pääasiassa alaraajan syviin laskimoihin, joissa verenkierto on alttiimpi hyytymistä edistäville häiriöille. Veritulppa voi kuitenkin harvinaisemmissa tapauksissa syntyä myös pään tai kaulan alueelle, yläraajaan, vatsan alueelle, maksaan tai suolistoon.
Laskimotukokselle altistavat seuraavat tekijät: pitkä liikkumattomuus, alaraajan vammat, suuret leikkaukset, tupakointi, ehkäisypillerien käyttö, raskaus, hormonikorvaushoito, jotkin vaikeat sairaudet (erityisesti syöpä), ylipaino ja perinnölliset hyytymishäiriöt. Myös suonikohjut, aikaisempi veritulppa ja ikääntyminen ovat riskitekijöitä.
Laskimoveritulppa on melko yleinen sairaus. Nuorista aikuisista veritulpan saa noin yksi tuhannesta. Yli 70 -vuotiaista laskimotukoksen saa jo noin yksi sadasta.
Veritulpan tavallisimmat oireet ovat pohkeen turvotus, jalan särky levossa ja kipu kävellessä. Jalan turvotus voi olla toispuoleista, ja iho voi punoittaa ja kuumottaa. Rasituskivusta poiketen veritulpan aiheuttama kipu ei helpota vaan pahenee. Joskus veritulppa aiheuttaa myös yleisoireita, kuten lämpöilyä, suorituskyvyn alenemista ja huonovointisuutta. Monesti kaikki oireet eivät esiinny yhtä aikaa, ja joskus laskimotukos voi olla jopa täysin oireeton.
Veritulpan vakavin seuraus voi olla keuhkoveritulppa. Keuhkoveritulppa syntyy, kun muualla oleva verihyytymä tai sen osa irtautuu ja kulkeutuu sydämen kautta keuhkoihin tukkien keuhkovaltimon haaran.
Jos keuhkoveritulppa on suuri, se aiheuttaa äkillisen kohtauksen, jonka oireita ovat hengenahdistus, rintakipu, verenpaineen lasku, kiihtynyt pulssi, huimaus ja joskus jopa pyörtyminen. Pienet keuhkoveritulpat puolestaan voivat oireilla ohimenevinä hengenahdistuskohtauksina, tai jos hyytymästä irtoaa jatkuvasti osia keuhkoihin, asteittain pahenevana hengenahdistuksena. Keuhkoveritulpan aiheuttama hengenahdistus voi tuntua levossakin.
Laskimotukoksen todennäköisyyttä voidaan arvioida määrittämällä verikokeesta D-dimeeriarvo. Lopullinen diagnoosi tehdään kuitenkin yleensä ultraäänitutkimuksella. Keuhkoveritulppa puolestaan näkyy tietokonetomografiassa.
Kun laskimotukos on todettu, aloitetaan välittömästi hoito veren hyytymiseen vaikuttavalla hepariinilla, joka annostellaan pistoksina ihon alle. Samaan aikaan aloitetaan myös hitaammin vaikuttava, suun kautta nautittava verenohennuslääkitys. Useimmiten verenohennuslääke on varfariini (Marevan). Joskus alkuvaiheessa käytetään myös liuotushoitoa.
Lääkitys säädetään oikealle tasolle seuraamalla verikokein INR-arvoa. Verenohennuslääkkeen käyttöä jatketaan vähintään 3–6 kuukautta, joskus pidempäänkin. Laskimotukoksen hoitoon kuuluu myös tukisukan käyttö. Tukisukka on mittojen mukaan tehty, puristava hoitosukka, joka ehkäisee vaurioita jalan laskimoiden läpissä.
Keuhkoveritulppa hoidetaan aina sairaalassa kiireellisenä tapauksena. Keuhkoveritulpan hoidossa käytetään liuotushoitoa usein. Lisäksi aloitetaan heti hepariinihoito ja verenohennuslääkitys. Verenohennuslääkkeen käyttöä jatketaan samoin kuin laskimotukoksen kohdalla.
Veritulppaa voi ehkäistä omatoimisesti välttämällä pitkään istumista. Pitkillä auto-, juna- tai lentomatkoilla tulee nousta välillä jaloittelemaan. Jos veritulpan riski on suurentunut, käytetään pitkillä lentomatkoilla tukisukkia.
Veritulppaa voi myös ehkäistä lopettamalla tupakoinnin ja painonhallinnalla. Tupakointi yhdistettynä ehkäisypillerien käyttöön lisää erityisesti laskimotukoksen riskiä. Ehkäisypillereissä varsinkin estrogeeni lisää tukosriskiä. Veritulpan sairastaneille tai muuten riskiryhmään kuuluville voidaan ehkäisyssä käyttää keltarauhashormonivalmisteita.
Sairaanhoidossa ehkäisevää hepariinihoitoa annetaan ennen isoja leikkauksia. Sydäntauteja tai syöpää sairastaville ehkäisevää lääkitystä voidaan käyttää ilman leikkaustakin. Raskaana oleville naisille käytetään hepariinia ehkäisevästi, mikäli aiemman raskauden aikana on ollut veritulppa tai riski on muuten suuri. Verenohennuslääkitystä voidaan käyttää ennaltaehkäisevästi vuosienkin ajan, jos on suurentunut riski saada laskimotukos perinnöllisten tai muiden syiden vuoksi.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00039 http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/tunnistatko-laskimotukoksen/#.VxTf1jCLTIU https://www.mehilainen.fi/miten-toimia-kun-veritulppa-yll%C3%A4tt%C3%A4%C3%A4