Sarkoidoosi

Sarkoidoosi

Sarkoidoosi on sairaus, jossa melkein mihin tahansa elimeen voi muodostua granuloomia eli tulehdussolukertymiä. Tavallisimmin granuloomia esiintyy keuhkoissa tai ihossa.

Mikä on sarkoidoosi?

Sarkoidoosi on sairaus, jossa tuntemattomasta syystä johonkin elimeen tai elimiin kertyy tulehdussolupesäkkeitä, granuloomia. Tauti voi olla oireeton tai oireet riippuvat siitä, missä elimissä granuloomia esiintyy.

Sarkoidoosin aiheuttaja on toistaiseksi tuntematon. Ilmeisesti taudin puhkeamiseen vaaditaan synnynnäinen taipumus sairauteen sekä jokin ulkoinen laukaisija, antigeeni. Ulkoinen laukaiseva tekijä voisi olla bakteeri tai virus, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Sarkoidoosiin vaikuttaa perinnöllisyys, joten sarkoidoosia sairastavan lähisukulaisella on korkeampi riski sairastua.

Sarkoidoosi on erittäin harvinainen lapsilla. Yleisin ikä sairastua on 20–40 -vuotiaana. Suomessa tauti todetaan noin 500 henkilöltä vuosittain. Ehkäisykeinoa sarkoidoosiin ei tunneta.

Sarkoidoosin oireet

Sarkoidoosi on hyvin monimuotoinen sairaus, ja oireet sekä niiden vakavuus vaihtelevat. Lähes puolella oireita ei ole lainkaan. Osalla oireet taas ovat vakavia ja uhkaavat terveyttä. Sarkoidoosi vaikuttaa kuitenkin harvoin elinikään.

Sarkoidoosi voi olla joko äkillisesti alkava tai hitaasti etenevä. Äkilliseen sarkoidoosiin voi liittyä kuumetta ja muita yleisoireita. Tavallisimpia sarkoidoosin oireita suomalaisilla ovat yskä ja kuume. Muita yleisiä oireita ovat nivelkivut, hengenahdistus, yleinen väsymys ja ihon kyhmyruusu.

Keuhkosarkoidoosi on yleisin sarkoidoosi ja voi olla joko oireeton tai oireileva. Tavallisia keuhkosarkoidoosin oireita ovat pitkittynyt yskä ja hengenahdistus. Monilla sarkoidoosi ilmenee silmien sidekalvoilla. Silmäoireisiin kuuluvat suonikalvoston tulehdus (uveiitti) ja silmien ärtyminen sekä kuivuus. Usein sarkoidoosi pesii myös imusolmukkeisiin.

Sarkoidoosin oire voi olla niin sanottu kyhmyruusu, tavallisesti säären iholla. Iholle ilmestyy aristavia kyhmyjä, jotka tummuvat parissa viikossa ja yleensä paranevat muutamissa viikoissa tai kuukausissa. Kyhmyruusun voi kuitenkin aiheuttaa muukin sairaus kuin sarkoidoosi.

Ihosarkoidoosi on toinen yleinen sarkoidoosin muoto. Tavallinen ihomuutos on arpien kasvaminen ja värin muutos punaruskeaksi tai sinipunaiseksi. Arpisarkoidoosi on yleistä kyhmyruusua sairastavilla. Ihosarkoidoosin oireita ovat myös raajoihin tai vartalolle ilmaantuvat punaruskeat, pienet kyhmyt, jotka eivät kutia eivätkä arista. Pitkään kestäneen sarkoidoosin oire voi olla kasvojen violetit, laajat kyhmyt tai ruusufinniä muistuttavat muutokset, joita kutsutaan isokyhmyiseksi sarkoidoosiksi.

Sarkoidoosin toteaminen

Sarkoidoosin toteamiseksi tutkitaan yleensä keuhkot röntgenillä ja tarvittaessa myös tähystyksessä, jolloin voidaan ottaa koepala tai tehdä keuhkoputkien huuhtelu. Ohutleiketomografiaa voidaan käyttää diagnoosin vahvistamiseen epäselvissä tapauksissa. Keuhkojen toiminnan tutkiminen on hyödyllistä taudin seurannassa.

Sydänfilmi ja silmien tutkimus kuuluvat myös perustutkimuksiin, jotta voidaan selvittää esiintyykö sarkoidoosia sydämessä tai silmissä. Verikokeilla voidaan poissulkea muita mahdollisia sairauksia.

Ihosarkoidoosi todetaan yleensä koepalasta. Isokyhmyisen sarkoidoosin toteaminen kuitenkin vaatii muitakin löydöksiä, sillä se voi muistuttaa hyvin paljon ruusufinniä tai ihotuberkuloosia.

Sarkoidoosin hoito

Oireeton tai lieväoireinen sarkoidoosi ei vaadi hoitoa. Hoito on kuitenkin tarpeen, mikäli keuhkosarkoidoosi aiheuttaa oireita, tai jos sarkoidoosi ilmenee sydämessä, keskushermostossa, silmissä tai munuaisissa. Myös kasvojen isokyhmyinen sarkoidoosi vaatii lääkehoidon, vaikka onkin vaaraton.

Tavallisin hoito sarkoidoosiin on suun kautta otettava kortisoni. Keuhkosarkoidoosin hoidossa voidaan käyttää myös inhaloitavaa kortisonia.

Kortisonihoito lievittää oireita ja estää elinten vaurioitumista, mutta ei paranna tai lyhennä sairauden kestoa. Kortisonin lisäksi hoitoon käytetään joskus muita lääkkeitä, kuten atsatiopriinia, metotreksaania, siklosporiinia ja infliksimabia. Isokyhmyistä ihosarkoidoosia voidaan hoitaa muun muassa hydroksiklorokiinilla.

Äkillisesti ilmaantuneista sarkoidoositapauksista noin 80–90 % paranee itsestään. Myös hitaasti etenevästä sarkoidoosista voi parantua. Noin 10–20 % tapauksista sarkoidoosi kehittyy krooniseksi eli pitkäikäiseksi.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00075 http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00953 http://www.hengitysliitto.fi/fi/keuhkosairaudet/harvinaiset-hengityssairaudet/sarkoidoosi http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00064
OP Kevytyrittäjä