Virtsarakon syöpä

Virtsarakon syöpä

Virtsarakon syöpä on yleisin virtsateiden syöpä. Rakkosyöpä on miehillä selvästi yleisempää kuin naisilla. Maailmanlaajuisesti virtsarakon syöpä on seitsemänneksi yleisin syöpä, ja Suomessa se on miehillä neljänneksi yleisin pahanlaatuinen kasvain.

Virtsarakon syövän riskitekijät

Virtsarakon syövälle altistavia tekijöitä ovat erityisesti tupakointi ja tietyille kemikaaleille altistuminen työelämässä. Väriteollisuudessa käytetyt aromaattiset amiinit sekä kumi- ja öljyteollisuudessa käytetyt aineet voivat aiheuttaa virtsarakon kasvaimia. Suomessa työperäisen altistumisen aiheuttamat syövät ovat kuitenkin harvinaisia, ja meillä merkittävin rakkosyövän aiheuttaja on tupakointi.

Suomessa todetaan vuosittain noin 900 virtsarakon syöpää. Suurin osa rakkosyövistä todetaan miehillä, naisten osuus on vain vajaa neljännes. Virtsarakon syöpä onkin Suomessa miesten neljänneksi yleisin syöpä. Tavallisimmin sairastunut on yli 60 -vuotias, alle 40 -vuotiailla virtsarakon pahanlaatuiset kasvaimet ovat harvinaisia.

Virtsarakon syövän oireet

Virtsarakon kasvaimen oireet ja oireiden vaikeus riippuvat kasvaimen sijainnista ja koosta. Tavallisin ensioire on verivirtsaisuus eli hematuria. Hematuriaa esiintyy noin 85 % potilaista. Verta voi olla virtsassa näkyvästi tai niin, että sitä ei paljailla silmillä katsomalla havaitse. Verivirtsaisuus voi kuitenkin johtua muustakin syystä kuin rakkosyövästä. Usein hematuriaan ei liity kipuja.

Muita oireita voivat olla kivut virtsatessa, kirvely sekä tihentynyt virtsaamisen tarve. Toisinaan kasvain saattaa estää virtsan virtauksen munuaisista virtsarakkoon, jolloin oireena voi olla kipu munuaisten kohdalla.

Rakkosyövän toteaminen

Ensimmäiset tutkimukset virtsarakon kasvainta epäiltäessä ovat yleensä erilaiset virtsan laboratoriotutkimukset. Virtsasta selvitetään ainakin verivirtsaisuus ja tehdään virtsan bakteeriviljely sekä irtosolututkimus.

Seuraavaksi tehdään virtsateiden ultraäänitutkimus ja tietokonetomografia (TT-urografia) sekä virtsarakon tähystys (kystoskopia). Kystoskopia on tärkein tutkimus syövän toteamisessa ja tehdään paikallispuudutuksessa. Tähystys kestää vain muutaman minuutin ja, vaikka se on jossain määrin epämiellyttävä, se ei kuitenkaan ole kivulias tutkimus. Kasvaimen levinneisyyttä tutkitaan lisäksi usein vartalon kerroskuvauksella. Mikäli tutkimuksissa löydetään kasvain tai useampia, tutkimukset jatkuvat leikkauksessa.

Virtsarakon syövän hoito

Virtsarakon kasvaimen hoito riippuu syövän levinneisyydestä, kasvaimen erilaistumisasteesta sekä potilaan kunnosta. Erityisen tärkeä on määrittää, onko kasvain rajoittunut limakalvoihin, eli pinnallinen, vai tunkeutunut lihaskerrokseen. Valtaosa, noin 75–80 %, kasvaimista on toteamishetkellä pinnallisia.

Pinnallisten kasvainten hoitona käytetään kasvaimen poistoa virtsaputken kautta höyläämällä. Höylääminen täydennetään rakon lääkehuuhtelulla toimenpiteen yhteydessä tai jälkeen. Jos kasvaimen uusimisriski todetaan korkeaksi, tehdään huuhteluita toistuvasti 6–36 kuukauden ajan. Lääkehuuhtelu tehdään solunsalpaajilla tai immunologisia aineita.

Lihakseen tunkeutuneen kasvaimen ensisijainen hoito on virtsarakon poisto. Miehillä poistetaan tavallisesti samalla eturauhanen, mutta virtsaputki nykyään enää harvoin. Naisilla poistetaan rakon lisäksi tavallisesti kohtu ja emättimen etuseinämä, joskus myös virtsaputki. Poistettu virtsarakko voidaan joskus korvata suolesta rakennettavalla rakolla, jolloin virtsaaminen tapahtuu normaalia kautta jatkossa. Toinen vaihtoehto on avanne. Virtsarakon poisto on joskus hoitona myös, jos pinnallinen kasvain uusiutuu lääkehuuhteluista huolimatta.

Sädehoitoa ja solunsalpaajia käytetään yleensä, jos kasvainta ei voida leikata potilaan kunnon tai kasvaimen sijainnin vuoksi, tai etäpesäkkeitä lähettäneen syövän hoitoon. Säde- ja solunsalpaajahoitoa voidaan käyttää myös leikkauksen liitännäishoitona. Etäpesäkkeitä löytyy noin 5–10 % potilaista, esimerkiksi maksasta, keuhkoista tai luustosta. Sädehoito ja solunsalpaajat tai niiden yhdistelmä lievittävät oireita. Etäpesäkkeitä lähettäneen syövän hoito solunsalpaajilla pidentää potilaan elinikää keskimäärin noin puolella vuodella.

Virtsarakon syövän ennuste

Virtsarakon syövän ennuste riippuu kasvaimen levinneisyydestä. Pinnallisten kasvainten ennuste on melko hyvä, yli 70 % potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua. Lihakseen tunkeutuneiden, paikallisesti levinneiden kasvainten kohdalla noin puolet potilaista on elossa viiden vuoden jälkeen. Selvästi huonoin ennuste on etäpesäkkeitä lähettäneiden syöpien kohdalla, potilaat elävät keskimäärin puolesta vuodesta reiluun vuoteen.

Virtsarakon pinnalliset kasvaimet uusiutuvat helposti. Jopa 80 % höylätyistä kasvaimista uusii. Kasvaimet kuitenkin uusiutuvat usein pinnallisina, jolloin niiden ennuste säilyy hyvänä. Uusiutumisriskin vuoksi syövän jälkeinen seuranta on tärkeää. Seurantaohjelma suunnitellaan yksilöllisesti.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00638 https://www.kaikkisyovasta.fi/tietoa-syovasta/syopataudit/virtsarakon-syopa/
OP Kevytyrittäjä