info@tohtorille.fi
Nokkosihottuma, eli urtikaria, on hyvin yleinen iho-oire. Urtikarian syy jää usein epäselväksi ja sen voi aiheuttaa lukuisat eri tekijät. Nokkosihottuma voi olla lyhytkestoista, eli akuuttia, tai pitkäkestoista, eli kroonista, urtikariaa.
Urtikaria ilmenee nopeasti ilmestyvänä ja nopeasti häviävänä ihottumana, joka vaihtelee paikkaa. Ihoon nousee punoittavia paukamia, ja iho voi kutista jo ennen paukamien nousua. Paukamia voi olla muutamista jopa satoihin ja niiden koko vaihtelee parista millimetristä useisiin senttimetreihin. Paukamat muistuttavat nokkosen polttamaa.
Paukamat häviävät nopeasti, yleensä muutamassa tunnissa, viimeistään vuorokauden sisällä. Jos paukamia on vuorokauden jälkeen, kyseessä on muu kuin nokkosihottuma. Paukamien hävitessä myös ihon kutina loppuu.
Urtikariaan voi liittyä myös ihon paikallinen turvotus, angioödeema. Turvotus voi olla kivulias ja se kehittyy nopeasti. Turvotus laskee yhdestä kolmeen vuorokauden kuluessa eikä jätä jälkiä ihoon.
Rajuoireisessa urtikariassa esimerkiksi silmät ja kieli voivat turvota. Äärimmillään oireena on hengitysteiden limakalvojen turvotessa hengenahdistus, anafylaktinen reaktio.
Nokkosihottuman oireisiin ei kuulu yleisoireita. Jos nokkosihottumaan liittyy kuume, on se yhdessä urtikarian kanssa merkki jostain infektiosta. Rajuoireiseen nokkosihottumaan voi joskus liittyä vatsakivut ja ripuli.
Nokkosihottuma jaetaan kestonsa mukaan akuuttiin ja krooniseen urtikariaan. Akuutti, eli äkillinen, urtikaria kestää muutamista päivistä muutamiin viikkoihin. Krooninen, eli pitkäkestoinen, urtikaria katsotaan olevan kyseessä oireiden jatkuessa yli kuusi viikkoa.
Akuutti nokkosihottuma on hyvin yleinen oire ja sitä esiintyy noin viidenneksellä väestöstä vähintään kerran elämässä. Krooninen urtikaria on harvinaisempi, siihen sairastuu noin yksi sadasta jossain elämän vaiheessa.
Nokkosihottuman syy jää suuressa osassa tapauksista tuntemattomaksi. Lyhytkestoisissa nokkosihottumissa laukaisijan uskotaan usein olevan jokin tavallinen virus. Laukaisija voi olla myös allergia. Monesti laukaisevia tekijöitä tarvitaan kaksi tai useampia.
Kroonisen nokkosihottuman taustalla on usein niin sanottu autoimmuuniurtikaria tai fysikaalinen urtikaria. Autoimmuuninokkosihottuman taustaksi on esitetty kehon omille valkuaisille kehittyneitä vastaaineita. Fysikaalisella urtikarialla tarkoitetaan puolestaan jonkin ulkoisen ärsykkeen laukaisemaa ihottumaa. Esimerkiksi paineurtikaria, kylmänokkosihottuma tai hikinokkosihottuma ovat fysikaalisia urtikarioita.
Nokkosihottuma voidaan yleensä todeta helposti oireiden perusteella ja akuutin urtikarian kohdalla tehdään harvoin mitään laboratoriokokeita. Kroonisen urtikarian syitä voidaan yrittää selvittää muun muassa verikokeiden tai uloste- ja virtsanäytteiden avulla, mutta syy jää monesti epäselväksi.
Akuutin nokkosihottuman tavallisin hoito on antihistamiinit. Antihistamiinit auttavat lähes aina akuuttiin urtikariaan ja helpottavat myös kutinaa. Antihistamiineja kannattaa käyttää ainakin pari-kolme viikkoa, tarvittaessa pidempäänkin. Kroonisen urtikarian kohdalla antihistamiinien tehokkuus vaihtelee tapauskohtaisesti. Useimmiten antihistamiineihin reagoimaton nokkosihottuma on kroonista. Krooninen urtikaria rauhoittuu yleensä itsestään noin 2–5 vuoden kuluessa.
Ihon kutinaa voi lisäksi lievittää kortisonivoiteella tai kylmäpakkauksella. Oireita aiheuttavaa tai pahentavaa tekijää tulisi välttää parhaansa mukaan.
Lääkäriin tulee hakeutua heti, mikäli urtikaria alkaa äkillisesti, laajana ja siihen liittyy kielen, nielun tai suun turvotusta. Jos antihistamiinit helpottavat tavallisen urtikarian oireita, lääkäriin ei ole kiirettä, vaan antihistamiineja voi käyttää pari kuukautta. Jos antihistamiinit eivät edes lievitä nokkosihottumaa, on lääkäriin hyvä hakeutua jo aiemmin.