Haimasyöpä

Haimasyöpä

Haimasyöpiä todetaan Suomessa vuosittain yli 1000, ja syöpä on meillä yleistymässä. Useimmiten haimasyöpään sairastuvat iäkkäät henkilöt, mutta syövän voi saada myös nuorena. Haimasyöpä on yksi tappavimmista syövistä.

Haimasyövän syyt

Haima on elin, joka tuottaa haimanestettä ja entsyymejä ruoansulatukseen sekä hormoneja, jotka säätelevät ravinnon käyttöä ja varastointia elimistössä. Haiman erittämä hormoni on esimerkiksi insuliini. Haima sijaitsee piilossa mahalaukun takana, ohutsuolen mutkassa.

Haimasyöpä syntyy, kun terveet solut haimakudoksessa muuttuvat pahanlaatuisiksi. Suurin osa syövistä syntyy haiman ruoansulatusentsyymejä tuottavassa osassa. Endokriinisessa, hormoneja tuottavassa osassa syntyy vain noin 3 % haimasyövistä. Syntyyn vaikuttavat tekijät ovat toistaiseksi tuntemattomia, mutta kroonisen haimatulehduksen, diabeteksen, ruokavalion ja miehillä tupakoinnin yhteyttä syöpään on esitetty.

Haimasyövän oireet

Haimasyöpä todetaan usein myöhään, kun se on saanut kasvaa piilossa muiden elinten takana. Haimasyöpä on usein aluksi oireeton tai oireet ovat lieviä ja muistuttavat monien muiden sairauksien tavallisia oireita.

Yleisimpiä oireita ovat laihtuminen, ruokahaluttomuus, kipu ylävatsassa, selkäkipu sekä ihon ja silmänvalkuaisten muuttuminen keltaiseksi (ikterus), kun kasvain haittaa sappinesteen kulkua. Muita oireita voivat olla ripuli, pahoinvointi ja oksentelu. Pienellä osalla syöpään liittyy akuutti haimatulehdus. Myöhemmässä vaiheessa sairautta voivat oireina olla laskimotulehdukset, maksan suurentuminen tai diabetes.

Endokriinisen haimasyövän oireet voivat olla hyvin erilaisia riippuen syövän tyypistä. Ensioireita ovat usein kipu vatsan yläosissa, pahoinvointi, väsymys, heikkous ja yhtäkkinen painonnousu.

Niin sanotut toiminnalliset endokriiniset haimasyövät kiihdyttävät solujen hormonituotantoa aiheuttaen erilaisia oireita. Seurauksena voi olla esimerkiksi mahahappojen tuotannon moninkertaistuminen ja mahan limakalvon haavauma tai verensokerin lasku liian alhaiseksi ylimääräisen insuliinin tuotannon vuoksi.

Haimasyövän toteaminen

Haimasyöpää epäiltäessä voidaan tehdä monia eri tutkimuksia. Tavallisimpia ovat kuvantamistutkimukset: ultraäänitutkimus, tietokonetomografia ja magneettikuvaus. Näissä tutkimuksissa saadaan myös tietoa syövän levinneisyydestä.

Haimasta voidaan myös ottaa näyte tietokonetomografian, ultraäänitutkimuksen tai tähystyksen yhteydessä. Tähystyksen aikana haima- ja sappitiehyet kuvataan varjoaineen avulla.

Lisäksi voidaan verikokeesta tutkia merkkiaine CA 19-9. CA 19-9:n kohoaminen ei kuitenkaan ole varma diagnosointimenetelmä, sillä merkkiaine kohoaa vain noin 80 % syöpätapauksista ja voi olla kohollaan muunkin syyn kuin syövän vuoksi.

Endokriinisten haimasyöpien tutkimuksissa voidaan lisäksi tarkastella haiman verisuonia. Eri hormonien liikatuotantoa voidaan tutkia veri- ja virtsakokein sekä paastokokeella.

Kaikista tutkimusmenetelmistä huolimatta salakavala haimasyöpä voi löytyä vasta leikkauksessa.

Haimasyövän hoito

Haimasyövän ensisijainen hoito on leikkaus. Leikkaus on myös ainoa parantava hoito haimasyöpään. Mikäli syöpä ei ole lähettänyt etäpesäkkeitä tai levinnyt verisuoniin, leikkaus on mahdollinen. Läheisiin imusolmukkeisiin leviäminen ei kuitenkaan yleensä ole este leikkaukselle.

Haimasyövän leikkaus suunnitellaan yksilöllisesti kasvaimen sijainnin ja koon mukaan. Haima voidaan poistaa kokonaan tai osittain ja lisäksi voidaan poistaa osa pohjukaissuolta, mahalaukkua ja sappiteitä, läheiset imusolmukkeet tai laajemmin imusolmukkeita sekä perna. Jos haima poistetaan kokonaan, potilaalle kehittyy diabetes. Joskus leikkauksella myös helpotetaan oireita, esimerkiksi ohittamalla sappiteiden tai ruoan kulun tukos, mikäli parantava leikkaus ei syövän levinneisyyden vuoksi ole mahdollista. Leikkaushoidon jälkeen hoitoa voidaan mahdollisesti jatkaa sädehoidolla, solunsalpaajahoidolla tai niiden yhdistelmällä.

Jos leikkaushoito ei ole mahdollista käytetään usein sädehoidon ja solunsalpaajahoidon yhdistelmää. Joskus sädehoitoa tai solunsalpaajahoitoa käytetään myös yksin. Mikäli kasvain lähtee pienentymään, voidaan leikkausta harkita uudelleen myöhemmin. Haimasyövät eivät valitettavasti ole kovin herkkiä sädehoidolle, eikä solunsalpaajilla pystytä parantamaan syöpää. Sädehoito myös vahingoittaa helposti haimaa ympäröiviä elimiä. Hoidoilla voidaan kuitenkin lievittää oireita ja pidentää elinikää.

Endokriinisten haimasyöpien hoitoon käytetään mahdollisuuksien mukaan leikkausta tai usein solunsalpaajahoitoa. Lisäksi mahdollisuutena on pistoksina annosteltavat hormonaaliset hoidot, jotka estävät kasvaimen kasvua ja lievittävät oireita, mutta eivät paranna syöpää.

Haimasyövän ennuste

Haimasyövän ennuste on yleensä huono, sillä syöpä todetaan yleensä myöhään ja sairastuneet ovat usein iäkkäitä. Yleensä haimasyöpä todetaan noin 70 -vuotiaana.

Mikäli kasvain pystytään poistamaan kokonaan leikkauksessa, enemmän kuin puolet on elossa vuoden jälkeen ja noin neljännes kolmen vuoden jälkeen. Jos leikkausta ei ole pystytty tekemään, vain noin 10 % potilaista on elossa vuoden jälkeen.

Harvinaisten endokriinisten haimasyöpien ennuste on yleensä huomattavasti parempi kuin tavallisten haimasyöpien. Toimimatonta endokriinista syöpää sairastavista noin 75 % on elossa viiden vuoden jälkeen ja noin 50 % vielä kymmenen vuoden jälkeen. Toiminnallisten, pahanlaatuisten ja levinneiden syöpien kohdalla ennuste on huonompi.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01070 https://www.kaikkisyovasta.fi/tietoa-syovasta/syopataudit/haimasyopa/ http://www.terve.fi/syopa/39432-haimasyopa-uutta-tietoa-salakavalasta-syovasta
OP Kevytyrittäjä